Tule tyttöni majaani.
Aukaise sinervä uksi;
Saaos salvoni sisälle
runopirtin perimmälle
pitkän mietepenkin päähän
unen uunien kupeelle.
Ota vuosia mukaasi!
Päivät hellät ja hämärät,
kuut ja viikot kainaloosi.
Saatan istumasijoilles.
Katso sillä silmälläsi
joll on ennenkin eläjät
meitä ennen matkannehet
laulun miehet, runon naiset
nähnehet näkyä monta
elämästä uudemmasta
muuttuvasta, nousevasta.
Päivän lauluja hyviä
kuntoa Kalevan kansan
helkyttivät heinäkengät.
Niinpähän sinäkin laula.
Kerro maasi kauneutta
soita ihmisen iloja,
murehia mennehiä
muista hellästi hyräillen.
Katso pilvien perille,
siksi siell on sinisillat
aatosuoman vartijat
etteivät matelis maassa
turhuuksissa tuppuroisi.
Minkä laulat – ne tosia –
hyvän mielen helke yllä
kevään kelloja heläytä,
kesän kukat keikuttele,
pienet poimi. Urvut säästä.
Vielä varoitan varaksi
pitkän matkan murkinaksi:
vastus pahakin poluillas
saattais piillä piinallinen –
elä niitä väistättele,
sähinöistä säikähtele.
Elä itke ilkkujille
kademielille kumarra
niin on veikot vierelläsi
kupeillasi kunnolliset.
Yks on auttaja edessä,
toinen takaa työntämässä
aikoihin avartuvihin.
– Salli Lund, 1972
