Laitasaari

Laitasaari: tarinoita Koivikosta Oulunsuun rajalle ja Sanginjoelta Lanin Sosolle.

Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Laitasaaren kylähistoriakirjat 1-3

    Laitasaaren kylähistoriakirjat 1,2, 3
    • 1. kirja (julk. 2017) tilat Vauhkola no 53 – Honkarinta no 78 – toinen päivitetty painos (2023), jossa myös kantatilat (412 s.) 30 eur
    • 2. kirja (julk. 2019) tilat Ketola no 27 – Siekkinen no 52, Laitasaaren, Hyrkin ja Huovilan koulut, molemmat pappilat, Koivikon maatalouskoulu (532 s.) 40 eur
    • 3. kirja (julk. 2022) tilat Kärnä no 1 – Tapio no 26, ulkometsätorpat ja ns. muut talot (646 s.) 40 eur – loppuunmyyty
    • 1590 sivua Laitasaaren historiaa
    • kovakantisia, mv-kuvitus
    • hintaan lisätään mahd. postituskulut
    • lue muistutus tekijänoikeuksista

    Voit myös noutaa kirjasi Soljalta Laitasaaresta (Ylilaukantie 1, 040 5128 734).

    Laitasaaren Wanhat valokuvat-kirjaa voi nyt myös tilata ennakkoon. 

    Tilauslomake <parhaillaan uudistettavana>

    Kommentointi on poistettu käytöstä toistaiseksi. Syynä venäläisten spämmäys sivustolla. 

    P.S. 24.5.2023 Sivuston tekniikkapäivitys on tehty.

  • Terhyysiä Lapualta (1921)

    G.A. Ala-Kojolan kirjoituskone

    Arvoosa Kalevan lukija ei taira tiätääkkää, että m’oon ja niitä ylypeetä lapualaisia ja että m’oon ny kans kesälomalla, vaikk’ei mulla oo yhtään hauskaa, kun mull’on morsian, ja s’ei tohtinu tulla mukhan vaikka ma vakuutin, että minä suojelen sitä kun kukkaa kämmenellä, jott’ei nämä Lapuan flikat, jokka kans musta tykkää, saisi kraapia siltä silimiä päästä.

    Ja m’oon niin höntti, että mä aivan ny’ ikävöitten ja melekeen itkiä köllötän raavas miäs.

    Arvoosa lukia ei taira tätä oikeen ymmärtää, mutta se on sillä tavalla, jotta ku mä tuun tänne kotopuolehen ja äiti seisoo portahilla ja huutaa kaukaa, jotta ”mihnä sin’oot taas kluhnaallu, kun ny vasta tuut” ja minä vastaan, että m’oon krekunnu nii ahnahasti uuren henttuni kans, jotten oo enne joutanu – niin se jälkhen min’en osaa sanaakaan muuta Suamia niin kauvan ku m’oon Lapualla.

    (lisää…)

  • Koukelaisen uusi hevonen (1921)

    Hakalan talo 1919

    Kuvassa ei ole Koukelaisia vaan Rahkon väkeä Hakalan talon edessä, klikkaa kuvaa

    Ystävämme Kaarle Kustaa Koukelainen on lähestynyt allekirjoittanutta Suomen postilaitoksen suosiollisella myötävaikutuksella antaaksensa meille ”vanhana lahjomattomana ystävänä” – kuten imarrellen vakuuttaa – sysäyksen virkeämpään kirjalliseen toimintaan koska hänen mielestään olemme kätkeneet suitsuamiskykyisen kynttilämme saumattoman vakan alle.

    Mitä tähän hienotunteiseen imarteluun tulee, niin saamme avoimesti vastata, että meillä ei ole koskaan varaa kadottaa vähäisimpiäkään niistä, joiden elämän polulta meillä on kunnia poimia voimallisimmat potkaisut jälkimaailman esimerkiksi ja ihmetykseksi; ja toiseksi: emme ole eloton kivi mekään, sillä: katso, eikö nyt ole kevät, jolloin koko luonto kuohuu ja kuhisee, ja meidänkin valtapiirimme kuuluu vielä monioita elinvoimaisia soluja tästä käsittämättömästä maailmankaikkeudesta.

    (lisää…)

  • Vakava tapaturma Muhoksella (1934)

    Viime torstai-iltana tapahtui Muhoksen Laitasaaressa Pikku-Tuohinon talossa varsin ikävä onnettomuus, josta olemme saaneet seuraavat lähemmät tiedot:

    Mainittuna iltana oli talossa työssä ollut palstatilallisen Aappo Parviaisen noin 19 vuoden ikäinen rampa poika paneutunut penkille pitkäkseen ja poltellut siinä savuketta. Hänen huomaamattaan oli palava tupakanpätkä tipahtanut penkin alla olleeseen laatikkoon, jossa säilytettiin haulikon panoksia, ruutia ym. ammustarpeita.

    Kauppi-Lehtovaara

    Kun laatikko syttyi palamaan, sieppasi poika sen käsiinsä aikoen tukahduttaa tulen mutta samassa se räjähtikin ja poltti pojan kasvot melkein muodottoman näköisiksi. Samalla tunkeutui silmiin ruudinsiruja, joten näytti siltä, että hän menettäisi kokonaan näkönsä.

    Hänet toimitettiin Päivärinteen parantolaan saamaan lääkärinapua, mutta kun hänet oli sidottu, tuotiin hänet Ouluun Diakonissakotiin, missä tohtori Kiianmies toimittamassaan tarkastuksessa totesi, ettei näkö sentään mene. Kasvoihin oli kyllä tullut pahoja palohaavoja, joista jäävät arvet tulevat pysyviksi. Silmistä tohtori Kiianmies otti pois kolmisenkymmentä ruudinsirua. Kunhan haavat ennättävät parantua, tulee näkökin entiselleen.

    – Kaleva 10.3.1934, s. 3

    Lauri Johannes Kiianmies (Kyander, s. 11.10.1895 Lieksa, k. 21.6.1967 Oulu, haudattu puolisoineen Intiön hautausmaalle). Vuosisadan alussa Diakonissakoti laajeni ja 1930-luvulle tultaessa siellä työskentelivät ensimmäiset Pohjois-Suomen erikoislääkärit, joista silmälääkäri Lauri Kiianmies lienee tunnetuin. Hän oli ainoa silmälääkäri koko pohjoisen Suomen alueella, ja hänen vastaanotolleen tultiin kaukaisinta Lappia myöten.

  • Arvalla teloitettavaksi (1919)

    Oli valoisa kesäyö, 28.–29. kesäkuuta 1919. Oulun seudulta kootun komppanian miehet pakenivat nälissään Itä-Karjalan Aunuksessa, jonka aiottu valtaus oli alkukesän taistelujen jälkeen kääntynyt sekavaksi perääntymiseksi. Sotakaverit käskivät iiläisen (syntynyt Tyrnävällä) Yrjö Saarenpuun vahtia kirkon ovella, kun he itse ryhtyivät varastelemaan Vieljärven kirkossa.

    Yrjö Saarenpuu halusi nähdä ortodoksisen kirkon sisältä. Ryöstelyyn hän ei osallistunut. Kymmenen muuta miestä haali mukaansa pulloittain kirkkoviinejä, jauhoja sekä ruplia. Osa viineistä juotiin siltä seisomalta.

    Ylin päällystö tutki tapahtunutta ja päätyi lopulta ratkaisuun, että miehistä ammuttaisiin vain pääsyylliseksi havaittu, Oulujoelta kotoisin ollut Viktor Ervasti. Toinen teloitettavista otettaisiin arvalla. Arvat vedettiin ja tappotuomio lankesi Yrjö Saarenpuulle. 1 Lieniköhän Viktorkaan ollut sen kummemmin pääpukari – valittiinko hänetkin arvalla?

    (lisää…)

  • Kirkon vaivaisukko (1934)

    24.7.1934 Kaiku

    Muhoksen kirkko (1880-90)

    Viime sunnuntai (22.7.1934) vietettiin Muhoksella kirkkojuhlan merkeissä. Sen temppeli vietti 300-vuotisjuhlaansa. Varhaisesta aamusta alkaen vaelsi juhlapukuista kansaa kirkkomäelle, jossa köynnöksin kaunistettu portti kutsui seurakuntalaisia tuomaan kiitollisuutensa Korkeimmalle sen johdosta, että se paikka jossa heidän esi-isänsä ja he itse ovat saaneet maista taakkaansa keventää tai kiitollisuuttaan tuoda, on saanut seistä pystyssä sodan rajumyrskyjenkin pauhatessa ja kansaamme kohdanneiden suurtenkin koettelemusten kestäessä.

    Kirkkokin oli puettu juhla-asuun, kaunistettu lehvin ja köynnöksin. Rovasti K. A. Strömmer esitti historiikin kirkon 300-vuotiselta taipaleelta.

    Erikoista huomiota herätti juhlaväen keskuudessa maanviljelijä Elias Vainion valmistama onnistunut puuveistos kirkon tapulin ulko-oven pielessä ja saa se nyt tästä lähtien olla ”kerjäläisukkona” kun vanha ”ukko” on hävinnyt ja lahonnut vuosia sitten pois.

    (lisää…)