Laitasaari

Laitasaari: tarinoita Koivikosta Oulunsuun rajalle ja Sanginjoelta Lanin Sosolle.

Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Suvivirren säveltäjän sukua Muhoksella

    Laitasaaren kukkaistytöt

    Suvivirsi on virsikirjan virsi numero 571, ja se alkaa sanoilla Jo joutui armas aika (ruots. Den blomstertid nu kommer). Virressä on kuusi säkeistöä. Sen säveltäjää ei tunneta, joten virsikirjassa on merkintä ”Ruotsissa 1697”. Virsi on yhtä rakastettu niin Suomessa, Ruotsissa kuin Norjassakin.

    On otaksuttu, että virren alkuperäiset sanat kirjoitti Gotlannin piispa Israel Kolmodin kesäisellä saarnamatkallaan vuonna 1694. Perimätiedon mukaan hän sai niihin innoituksen Hångerin lähteellä lähellä Visbyä. Tästä ei kuitenkaan olla varmoja, ja siksi virsikirjassa sanoittaja on ilmoitettu ”Israel Kolmodin (?) 1694”.

    Kolmodin-suvulla on etäinen linkki Suomeen, sillä Israel Kolmodinin sisaren kautta siitä polveutuu Wåhlberg-suku, jonka jäseniä asettui 1700-luvulla asumaan Oulun seudulle. Kyseiseen sukuun kuului esimerkiksi presidentti Kaarlo Juho Ståhlbergin ensimmäinen vaimo Hedvig Wåhlberg.

    (lisää…)

  • Viinikanoja no 67 historia

    Viinikanojan väkeä

    Viinikanojan uudistila on perustettu 1780-luvulla. Perustaja oli Hannu Pekanpoika Remes eli Pelkonen. Hannu toimi myös Laitasaaressa kyytirättärinä.

    Kyytirättäri toimitti nimismiehen antamat määräykset, esimerkiksi kyyditysmääräykset, pitäjän eri osiin. Hän saattoi myös kestitä ja majoittaa kruunun virkamiehiä. Kyytirättäri sai palkkiokseen osuuden nimismiehenverosta ja joskus vielä erillisiä palkkioita. 1

    Tila oli pitkään, yli 50 vuotta, yhdistettynä Karhuun no 6. Sittemmin tilaa omisti mm. kruununnimismiehen poika, lääninmaanmittari Benjamin Jacobinpoika Ståhlberg.

    Viimeisimmät Viinikanojaa pitkään omistaneet olivat alkuaan sukunimeltään Kaveri. Heidän sukunimensä muuttui ajan ja seudun tavan mukaan Viinikanojaksi. Lue lisää talon historiasta täältä.

  • Testamentti

    Vanha kuva Onteron talosta

    Tule tyttöni majaani.
    Aukaise sinervä uksi;
    Saaos salvoni sisälle
    runopirtin perimmälle
    pitkän mietepenkin päähän
    unen uunien kupeelle.

    Ota vuosia mukaasi!
    Päivät hellät ja hämärät,
    kuut ja viikot kainaloosi.

    Saatan istumasijoilles.
    Katso sillä silmälläsi
    joll on ennenkin eläjät
    meitä ennen matkannehet
    laulun miehet, runon naiset
    nähnehet näkyä monta
    elämästä uudemmasta
    muuttuvasta, nousevasta.
    Päivän lauluja hyviä
    kuntoa Kalevan kansan
    helkyttivät heinäkengät.

    Niinpähän sinäkin laula.
    Kerro maasi kauneutta
    soita ihmisen iloja,
    murehia mennehiä
    muista hellästi hyräillen.
    Katso pilvien perille,
    siksi siell on sinisillat
    aatosuoman vartijat
    etteivät matelis maassa
    turhuuksissa tuppuroisi.
    Minkä laulat – ne tosia –
    hyvän mielen helke yllä
    kevään kelloja heläytä,
    kesän kukat keikuttele,
    pienet poimi. Urvut säästä.

    Vielä varoitan varaksi
    pitkän matkan murkinaksi:
    vastus pahakin poluillas
    saattais piillä piinallinen –
    elä niitä väistättele,
    sähinöistä säikähtele.
    Elä itke ilkkujille
    kademielille kumarra
    niin on veikot vierelläsi
    kupeillasi kunnolliset.
    Yks on auttaja edessä,
    toinen takaa työntämässä
    aikoihin avartuvihin.

    – Salli Lund, 1972

  • Kesti-Pelkosen isäntäväki

    Kestin talo Laitasaaressa

    Kesti-Pelkosen tila no 14/3 oli viime vuosisadan alussa vielä Laitasaaren suurimpia maatiloja – ellei suurin – ja sen omisti silloin Tampereen talousalueelta tänne muuttanut maanviljelijä Hugo Perttula (s. 1886) Bertta-emäntineen (o.s. Ala-Hinkkala, s. 1891). Tiloilla Kesti no 35 ja Pelkonen no 14 oli tuolloin sama omistaja.

    Kun maatalous oli näihin aikoihin vielä käsityövoittoista, tila tarvitsi paljon ihmistyövoimaa. Niinpä minunkin isoisäni Matti Ranta (s. 1872) oli Kestillä ympäri vuoden töissä ja isäni pääsi jo 16-vuotiaana maitohevosen kuskiksi Saarelan Osuusmeijerille kuljettamaan Kestin tilan maidot. Äitini Kaisa Väliaho (s. 1891 Perttunen Juntti no 21) oli myös Kestissä palvelijana.

    (lisää…)

  • Sivusto auki vain jäsenille 2.6.2016 alkaen

    Paavo Holappa ja Janne Rahko

    Huom! Jos olet saanut viestiä sähköpostiosoitteesi muuttumisesta, se on merkki siitä, että jäsenmaksusi on unohtunut. Sihteeri lähettää tarvittaessa laskun uudelleen. Maksaneilla jäsenillä jo aiemmin lähetetyt tunnukset ja salasanat toimivat – ks. myös ohje tiedotteen alareunassa.

    Joka vuosi olemme pitäneet kesäpaussia – näin teemme nytkin, koska kesä on molempien pääkirjoittajien kiireisintä työaikaa. Ajastetusti ilmestyy sivustolla kuitenkin artikkeleja normaaliin tapaan eli lukemista kyllä riittää.

    Mikäli haluat lukea Laitasaaren tarinoita myös kesän aikana tervetuloa jäseneksi! Tutustu seuraan täällä ja täytä jäsenlomake täällä 29.5. mennessä. Voit myös ottaa yhteyttä sähköpostilla laitasaari.seura [at] gmail.com

    (lisää…)