Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Kananpesän etsintää Kemilässä

    Olin vuoden 1946 kesällä alle viisivuotiaas ja Kemilässä Vienolla ns. päivähoidossa – äiti oli ilmeisesti hoitelemassa asioitaan.

    Vieno lupasi minun etsiä kananpesiä kuvassa takana olevasta rakennuksesta. Meillä sanotaan tätä osaa rakennuksesta suuliksi eli paikaksi, jossa pidetään heiniä ja vaikkapa ajokaluja.

    Löysinkin yhden pesän, jossa kanamuori istui munien päällä ja suhtautui minuun tietenkin ärtyisästi. Juoksin iloisena kertomaan Vienolle löydöstä, mutta en muista enää, tehtiinkö munista minulle makupalat.

    – Aarno Sipola

  • Isäntämiehiä

    …ja muuta juhlakansaa!

    Herastuomari Aappo Kinnusen 70-vuotissyntymäpäivistä 2.9.1925 kirjoitin vastikään tässä artikkelissa. Koska oli kyse merkittävästä henkilöstä kylällä, vieraitakin riitti lukuisa joukko, kuten ylläolevasta Karhussa otetusta kuvasta voi nähdä.

    (lisää…)

  • Hirvenmetsästysuutinen vuodelta 1960

    Pohjois-Suomen hirvimiehet – metsästys alkoi monien kaatojen myötä

    Laitasaaren Erätoverit ampuivat Sanginjoen maantien varressa komean naarashirven, joka painoi noin 300 kg. Metsästysryhmään kuuluivat O. (Olavi Ilmari) Paavola, V. (Väinö Johannes) Väänänen, J. (Jouko) Heimonen, K. (Kauko) Yrjämä, V. (Väinö Aatami) Tomperi, J. (Juuso Matias) Vimpari ja Väinö Ojala, joka ampui kuolettavan laukauksen suoraan sydämeen. 1

    Tämän lehtijutun laitasaarelaisten hirvenkaadosta vuodelta 1960 lähetti Pentti Lohela.

    Edit 14.4.2021 Klikkaa kuvaa isommaksi – se ei välttämättä liity juuri tähän lehtijuttuun, mutta saman seuran miehiä kuvassa kuitenkin. Tai sitten toimittaja ei ole saanut kaikkia nimiä ylös, mikä lienee todennäköisin syy.

  • Inkalan maidot junalla Ouluun

    Rautatien rakentaminenkin vaikutti Inkalan elämään. Inkalan isäntä Heikki Kosunen (aik. Huovinen) vei paitsi Rovan pysäkiltä maitoa Ouluun, mutta myös lehmiä piti kuljettaa radan yli. Inkalan niittyjä ja laitumia sijaitsi radan toisella puolella.

    Väliä Oulu–Muhos ryhdyttiin liikennöimään 1.11.1927. Näin piikominen ja muutenkin Oulussa kuin Muhoksellakin käyminen helpottui. Äidiltään Annalta tyttäret Aili ja Inkeri, jolla nimellä Kirstiä kutsuttiin, perivät monia hyödyllisiä taloustaitoja ja toimivat oppimansa perusteella talon töiden lisäksi myös piikana monissa paikoissa, esimerkiksi Oulun Maikkulassa.

    (lisää…)

  • Aku pakinoi – Margariinista – vaihteen vuoksi (1925)

    Koska tässä lehdessä usein näkyy ilmoituksia margariinista, niin on oikeus ja kohtuus, että mekin verotamme  tämän lehden n.s. margariinirahastoa, antamalla vastineeksi muutaman desimetrin margariinipakinaa – yhtä rasvapitoista kuin voi, sama väri ja samat vitamiinit.

    Vaikka margariinipakinoita ne ovat meidän muutkin juttumme olleet – emme ole voita syöneet moneen vuoteen. Ei kai lukija ole niin ennakkoluuloinen, että alkaa nyt, halveksia pilttujamme, jos lukija on nimittäin enempi voin kannalla. Ole kuitenkin laupias, oi lukija, ja älä kiellä meiltä margariinia!

    (lisää…)