Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.
Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.
Lue Ohje ja Useasti kysyttyä
…ja muuta juhlakansaa!
Herastuomari Aappo Kinnusen 70-vuotissyntymäpäivistä 2.9.1925 kirjoitin vastikään tässä artikkelissa. Koska oli kyse merkittävästä henkilöstä kylällä, vieraitakin riitti lukuisa joukko, kuten ylläolevasta Karhussa otetusta kuvasta voi nähdä.
Pohjois-Suomen hirvimiehet – metsästys alkoi monien kaatojen myötä
Laitasaaren Erätoverit ampuivat Sanginjoen maantien varressa komean naarashirven, joka painoi noin 300 kg. Metsästysryhmään kuuluivat O. (Olavi Ilmari) Paavola, V. (Väinö Johannes) Väänänen, J. (Jouko) Heimonen, K. (Kauko) Yrjämä, V. (Väinö Aatami) Tomperi, J. (Juuso Matias) Vimpari ja Väinö Ojala, joka ampui kuolettavan laukauksen suoraan sydämeen. 1
Tämän lehtijutun laitasaarelaisten hirvenkaadosta vuodelta 1960 lähetti Pentti Lohela.
Edit 14.4.2021 Klikkaa kuvaa isommaksi – se ei välttämättä liity juuri tähän lehtijuttuun, mutta saman seuran miehiä kuvassa kuitenkin. Tai sitten toimittaja ei ole saanut kaikkia nimiä ylös, mikä lienee todennäköisin syy.
Rautatien rakentaminenkin vaikutti Inkalan elämään. Inkalan isäntä Heikki Kosunen (aik. Huovinen) vei paitsi Rovan pysäkiltä maitoa Ouluun, mutta myös lehmiä piti kuljettaa radan yli. Inkalan niittyjä ja laitumia sijaitsi radan toisella puolella.
Väliä Oulu–Muhos ryhdyttiin liikennöimään 1.11.1927. Näin piikominen ja muutenkin Oulussa kuin Muhoksellakin käyminen helpottui. Äidiltään Annalta tyttäret Aili ja Inkeri, jolla nimellä Kirstiä kutsuttiin, perivät monia hyödyllisiä taloustaitoja ja toimivat oppimansa perusteella talon töiden lisäksi myös piikana monissa paikoissa, esimerkiksi Oulun Maikkulassa.
Koska tässä lehdessä usein näkyy ilmoituksia margariinista, niin on oikeus ja kohtuus, että mekin verotamme tämän lehden n.s. margariinirahastoa, antamalla vastineeksi muutaman desimetrin margariinipakinaa – yhtä rasvapitoista kuin voi, sama väri ja samat vitamiinit.
Vaikka margariinipakinoita ne ovat meidän muutkin juttumme olleet – emme ole voita syöneet moneen vuoteen. Ei kai lukija ole niin ennakkoluuloinen, että alkaa nyt, halveksia pilttujamme, jos lukija on nimittäin enempi voin kannalla. Ole kuitenkin laupias, oi lukija, ja älä kiellä meiltä margariinia!
Laitasaaressa syntynyt Aarno Määttä (suku alkuaan Pienimäätästä) on kirjoittanut ansiokkaan teoksen Muhoksen autoilun historiasta.
Henkilöliikenne oli hyvää vauhtia paranemaan päin Muhoksella, sillä autoja kulki Muhoksen kautta Ouluun useita. Vuoritsalo oli jo 1920-luvulla aloittanut henkilöliikenteen ja hankkinut monta autoa, joista yksi kulki Kajaaniin asti. Valppu & Juntunen ajoi Puolanka–Utajärvi–Oulu-linjaa. Kestilä–Muhos–Oulu-linjaa ajoi Eino Kokko. Kylmälänkylästä aloitti Antti Kärsämä seka-autolla. Tätä linjaa jatkoi Jussi Lappalainen ja sodan jälkeen Kalle Hepo-oja. Päivärinne–Oulu-linjan aloitti Juntunen 1930-luvun alussa ja Sanginjoki–Oulu-linjan vuonna 1936 Jaakko Mäyrä.