Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.
Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.
Lue Ohje ja Useasti kysyttyä
Rahkon Janne ja Maija nukkuivat Rahkolassa asuessaan peräkamarissa. Eräänä yönä Janne heräsi omituiseen tuhinaan joka kuului ulkoa. Janne meni katsomaan ja huomasi sonnin olevan irti. Vaikka sonniaitaus oli tehty vahvoista hirsistä, oli sonni hypännyt aidan päälle ja päässyt vapaaksi.
Huom! Antti Sukanen lähetti käsinkirjoitetun kuvatekstin – nyt kaikki nimet kokonaisina (päivitettty 25.6.2018)! Mutta kuka on missäkin, auta tunnistamaan – klikkaa kuvaa isommaksi! Kuva on vuodelta 1929.
Aino Apaja, Anna Määttä, Enni Kinnunen, Naimi Väisänen, Jenny Mäkelä, Martta Mäkelä, Linda Siekkinen, Helga Väisänen, Martta Seppänen, Aune Alakangas, Martta Rahko, Tellervo Mäkelä, Hanna Tihinen, Marjatta Mäkelä, Aino Pesonen, Martta Tihinen, Maiju Keränen, Alpo Johannes Klemetti (s. 24.6.1915, kaatui sodassa 29.1.1940, Isomäättä no 16 Törmälä), Aarne Raappana, Aimo Holappa, Arvo Väisänen, Väinö Väänänen, Erkki Ojala, Olavi Määttä, Niilo Keinänen, Ahti Johannes Pesonen (s. 16.3.1917, kaatui sodassa 13.6.1942), Kauko Ala-Kojola, Bernhard Holappa, Jaakki Arola, Paavo Väänänen, Matti Mäkelä, Martti Mäkelä. Opettaja G. A. Ala-Kojola (on isommassa luokkakuvassa). Kuva Seppo Määttä, sama kuva Antti Sukasella, jolta tekstit / Laitasaari-Seura ry
Veljekset Jussi (s. n. 1916) ja Antti (s. n. 1918) Pestrikoff olivat syntyneet ilmeisesti Sohjanansuussa, Kiestingin pitäjässä. Vanhemmat Sandra Mikontytär (o.s. Moilanen) ja Timo Pestrikoff. Perheen valokuva saattaa olla täällä. 1
Kuvan lapset ovat syntyneet vuosina 1915-1919.
Vieno Kaski o.s. Jurvakainen (s. 1927) on kertonut koulukyydeistä entisaikaan seuraavaa:
Ala-kansakoulun kävimme Hyrkin koululla, koulu oli joen toisella puolella. Aluksi opettaja vei meidät aina veneellä joen yli. Sitten myöhemmin rakennettiin roomu, joka kuljetti väkeä joen yli. Roomun kuljettajana toimi eräs kylän poikamies, Roomu-Antiksi kutsuttu. Ei siinä roomussa mitään moottoria ollut, vaan Roomu-Antti sitä käsin souti.
Ylemmät luokat eli 3. ja 4. luokka käytiin Laitasaaren koululla, se oli samalla kohdalla, mutta edelleen toisella puolella jokea. Tämähän on nykyisen seurojentalo ja sijaitsee Jurvakaisen no 45 naapurissa. Silloin oli paljon todellista köyhyyttä. Muistan yhden perheen pojat Viskaalinmäeltä, jotka tulivat talvellakin avojaloin kouluun. Sitten kun pakkasella pieniä jalkoja paleli, niin pojat pissasivat jaloille, että ne lämpenisivät.
Muistaako kukaan Roomu-Anttia, mikä oli hänen koko nimensä? Vieno on ollut alaluokilla noin vuosina 1934-36.
Klikkaa kuvia niin näet ne isompina kuvateksteineen.
Tässäpä oiva kuvasarja Laitasaaren emäntien ja tytärten tunnistamiseen!
Laitasaaren Marttojen kudontakurssi pidettiin Ranta-Keräsellä talvella 1938. Opettajana kurssilla oli Salli Kärnä (Anttila), kuvissa musta-asuisena. Sallin ilme ei ole kovin iloinen, lienikö kurssinpito rankkaa? Kurssilaiset sen sijaan ovat yhtä hymyä!
Inkalan Heikki oli jonkin verran maailmaa nähnyt käytyään mm. Amerikassa. 1900-luvun sotien aikaan elämä oli pelonsekaista ja rankkaa. Tilanteista haluttiin olla selvillä, joten radio ja radion kehittyneempi versio, televisio, hankittiin Inkalaan heti, kun niitä oli saatavilla. Inkalan pojissa, etenkin Taunossa, oli jonkinlaista teknikon vikaa, kun oli käynyt asentamassa urheiluystävälleen Martti Kesäniemelle omatekoisen kidekoneradion. Teknisyyttä on tullut esiin jälkipolvissakin, Kosusten lastenlasten, insinööri- ja matemaatikon ammateissaan.
Ohi niityn kukkakirjavaisen
matkaa Junninoja mutkien.
Näyttää pinta koivukuvajaisen.
Neliapilaa on matto rannan sen.
Siitä eespäin sydänmaille – siellä
ristii teerenpolun muurahaisen tie.
Valpas hirvi löytää janollensa juomaa,
muttei siitä Junni sanaa vie.
Kuvastaa saa salon suurta rauhaa,
pohjan peiliin päivä hymyää.
Puron tumma pinta kantaa tuomen lunta
pudonnutta, varissutta, valkeaa –
ujoilevaa niinkuin ensi lempi.
Junnin vartijat kuuset korkeat
käärii vaalien salat – ne sanat –
joit ei unhoittaa kuuset aiokaan –
Junninojan lumot, lemmen punot
tietää se myhäillen.
Satujaan ei kerro… Kuiskailuja
kultalukoin, sinisalvoin saattaa
ajan pitkän aittaan.
Vaeltaa, tarattaa koivikossa
inttää itsekseen… Poukaman
taas tapaa Junninoja vapaa
viihtyy mietteineen.
Pajut rantojen kuiskii huojuen…
Soittaa sinikellot kutsuen…
Kevään kultapäivin keltasirkku
ojan rinteen iloitsemaan saa.
Lehtokerttu lemmenlauluun luontuu
tilttitaltti tiputtaa –
laskee hetket jolloin onni jossain
ihmisrinnan löytää odottavan…
Puron lailla ihmiselo matkaa
tiheikössä tietään puskien.
Paaden kaarrettuaan riemukkaasti pauhaa
taasen pajukossa hiljeten.
Joskus estää sulku maatuvainen,
mutta puro puurtaa läpi sen.
Soutaa valkopilvi untuvainen
pohjan tummokossa päilyen.
– Salli Lund