Sanomalehdissä oli tuonoin eräs hämmästyttävä uutinen – koski upseerien kotimaisten kielten pätevyystutkintoa – että ainoastaan yksi (1) läpäsi kokeen suomessa!
Kansa, joka tämän näki, sanoi ihan ääneen: – Oho!
Mutta vähän syvemmin suomen kielen salaisuuksiin perehtynyt taisi ajatella: – Aha!
Ja se ”aha” on sangen sisältörikas. Se johdattaa mielikuvituksen sen petäjän juurelle, jonka kylkeen kerran tenttien loputtua naulattiin päällekkäin Setälän Suomen kielioppi ja Lauseoppi sekä Godenhjelmin Lyhyt runousoppi. Ja se ”aha” saattaa olla jonkunverran vahingoniloinen, mikäli omissa papereissa on pysyvä ja pätevä merkintä k.o. aineen suorituksesta. Sillä saadapa tehtäväkseen suorittaa esim. kymmenen vuoden kuluttua uudelleen tuon kokeen. Tarvitsisi olla vähintäin suomenkielen lehtori muistaakseen edes puolet kaikista säännöistä, poikkeuksista ja muistutuksista.