Raimo Rannan kokoamia Jättiläistarinoita Oulujoen varrelta julkaistaan useamman artikkelin sarjana sivostollamme.

Muhoksella kerrottiin tarinaa viimeisen Jättiläisen asuinsijasta Puolangan Hiidenvaarassa. Kun nykyinen kansakunta tuli niille seuduille, löysi yksi tulijoista metsästä karhunpesän. Mies tappoi Karhun ja kuuli vielä pesästä ääniä. Meni katsomaan, kuka siellä äänteli ja löysi pesästä ihmislapsen, otti sen sieltä ja vei asuntoonsa.

Lapsesta kasvoi mies, tavattoman riski ja jalo, mutta se ei ruvennut muuta työtä tekemään, kuin metsästämään. Metsässä kulkiessaan kopeutti hän hirven ja tappoi sen. Tulipa siihen iso Jättiläinen, ja kun näki hirvensurmaajan tuumasi ”Miksi tapoit hiidenhirven” ja alkoi nakella poikaa kivillä ja puilla. Mutta poika vältti vikkelyydellään Jättiläisen iskut ja takaapäin syöksyi aseellaan läpi vastustajansa.

Kun Jättiläinen siinä henkitoreissaan makasi, alkoi hän voivotella ennen noitavaimon hänelle sanoneen, että ”Oma poikasi tappaa sinut” ja nyt kumminkin hänen täytyy kuolla yhden ihmisraukan käsiin. Poika tuosta huomasi, että jos tuo olisikin hänen isänsä, aukaisi vaatteensa ja sanoi ”Katso minun karvaista rintaani, jos minä olen sinun poikasi”. Jättiläinen tuli siinä tuntemaan, että se olikin hänen poikansa. No, se sitten vannotti poikaa, mitä sen pitää tehdä näille ihmisille, kuinka sen pitää niitä murhata ja vaivata, että ne eivät pääsisi sikiämään eivätkä leviämään.

Poika erausi sitten pois kasvatusvanhemmistaan ja alkoi vaivata ihmisiä, poltti kirkkoja, teki murhia, olipa hän tappanut kasvatusisänsäkin ja sai siitä sitten nimen Murha-autio. Vanhat Jättiläiset alkoivat nauraa hänen kertomuksilleen ja siitä suuttui poika, niin että surmasi nekin. Sitten hän lähti pahojen tekojensa tähden armoa hakemaan, kulki muutaman piispan tykö Roomaan ja valitti hänelle kovaa tilaansa. Piispa sanoi, että ”Kaikki muuta saavat armon, vaan ei Murha-autio”. Kun poika ilmoitti itse olevansa tuo onneton Murha-autio, vakuutti piispa hänelle, että ”Vaikka hän kulkisi Kristuksen haudat ja Jordanin virrat, niin ei hän sittenkään armoa saisi”.

Kuitenkin hän kävi näissä paikoissa, mutta minkäänlaista lohdusta ja armoa ei hän saanut. Palasi hän vihdoin Hiidenvaaraan, meni jättiläisen linnaan ja pani sinne maata. Silloin linnan katto putosi sisään ja tämä viimeinen jättiläinen hautautui oman linnansa alle. Siihen on se suku loppunut, eikä jättiläisiä ole näillä seuduin näkynyt. ¹