Kaksi pimeyttä kurkotti kättä,
aikainen iltapimeä,
viipyvä aamuhämärä,
harteillemme laskeutuen molemmat.

Lumihiutaleitten laulu,
jään muotoilemat pilarit,
valkoliinapäiset poppelit
tajullemme hymisevät
kaamosajan viihdykettä
torjuen pimeää tunkemasta
sydänsyvyyksiimme asti.

Mutta tuuli, se ahnehtija
kademielinen, pyyhki
poppelilta lumihuippulatvat.
Harmaus hämärään jäi ikävöiden.

Mutta aika, järkkymätön aina
käskyn pimeydelle antoi:
Peräydy!
On valon vuoro!
Käännyimme valoa kohti;
onnitellen toisiamme
uuden vuoden yönä.

– Salli Lund, 1969

Hyvää Uutta Vuotta lukijoillemme!