Laitasaari

Laitasaari: tarinoita Koivikosta Oulunsuun rajalle ja Sanginjoelta Lanin Sosolle.

Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Kansalliseepos Kalevala tänään 180 vuotta!

    Kalevala

    Kansalliseepoksemme Kalevala täyttää tänään 180 vuotta! Nyt on myös erityinen juhla-aika sillä Kalevala on ilmestynyt Karjalan Sivistysseuran toimesta sen alkuperäismurteella eli vienankarjalaksi. Kalevalaahan on käännetty useille kymmenille eri kielille, mutta sitä ei ole aiemmin painettu sen alkuperäismurteella. Kirjan julkaisu tapahtui Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlasalissa keskiviikkona 25.2.2015. 1

    Topelius vanhemman perhekuva

    Eepokseemme syntyyn on suuresti vaikuttanut Sakari (Zacharias) Topelius vanhempi (s. 1781). Hän puolestaan liittyy Laitasaareen muunmuassa siten, että hänen isoisoisänsä Kristoffer Topelius (s. n. 1703) pakeni Isovihan aikana Laitasaaren Lumiaisissa sijainneelle piilopirtille. Tästä kertoo sivustomme artikkeli Koivu ja Tähti.

    Vuokkiniemen pitäjä oli 1800-luvulla vanhan runonlaulun keskus, jonka alueelta pääosa Kalevalan runoista on kerätty. Tämä kalevalainen runopesä löytyi alkuaan piirilääkäri Zacharias Topeliuksen kiinnostuksen avustamana – hän nimittäin kirjoitti jo vuonna 1803 muistiin runoja Suomen alueella kulkevilta laukkukauppiailta. Hänen kolmannessa julkaisemassaan vihkossa viitataan jo Vuokkiniemeen ja viimeisessä eli neljännessä julkaisussa hän kertoo suoraan mistä runoja löytää. Hän on kirjoittanut runovaroista näin:

    Yksi ainoa maanpaikka, sekin Suomen piirin ulkopuolella, tai muutama pitäjäs, Arkangelin läänissä erinomattain Vuokkiniemen Pitäjäs, säilyttää vielä vanhat tavat, ja vanhan urosväen jutut vilpitönnä ja puhtaana. Siellä veisaa Väinämöisen ääni, siellä soipi vielä Kantele ja Sampo.

    (lisää…)

  • Mattilan Jenni-mummi

    Mattilan Jenni

    Tyttärentytär kertoo mummistaan Jenny Elisabet Mattilasta (s. 23.5.1905) joka asui ensin Kärnäntiellä Mattilassa, myöhemmin Romppaisentiellä Hautala -nimisessä talossa.

    Jenni-mummi oli iloinen ja ahkera. Jenniä ei rasittanut työt koskaan, aina oli aikaa auttaa naapureitakin. Monet kyläläiset muistavat Jennin hänen heleästä naurustaan. Mummi oli monitaituri; leipoi leivät ja pullat, teki navettatyöt ja oli pellolla. Ompeli kotiväelle vaatteet ja joskus kyläläisillekin. Toimi myös ulosvetäjänä eli lapsenpäästäjänä eli kätilönä. Paransi samalla luonnonlääkkeillä ihmisiä.

    (lisää…)

  • Aku pakinoi – Liikkuvaa museotavaraa (1946)

    Muhoksen rautatieasema (1927)

    Salaperäinen otsikko – vai voitko aavistaa, lukija? Totta kai – olethan matkustanut paikallisjunassa. Esim. tässä meidän jokivarren ”vaalalaisessa”. Mikä kodikas laitos! Toisinaan lämmintä kuin saunan löylyssä, joskus kylmä ja vetoinen kuin saunan eteinen – sellaisen maalaissaunan. Matkustava yleisö – puhdasta maatiaista – ei mitään kansainvälistä sekasotkua, enemmän tai vähemmän tuttuja naapureita ja naapureitten naapureita. Lammasturkkia ja lapikasta. Kessusätkän suitsuttavaa sakeutta ja pillitupakan hienoimpia kiemuroita läpinäkymättömänä sumupilvenä. Useissa vaunuissa sakean usvan läpi rusottaa epäselvästi kaasulampun särensilmä, mutta jokin vaunu on kokonaan pimeä. Onko se yleisön toivomuksesta sillä tavalla, vaiko vain tapaturmaisesti – ota ja arvaa. Siksi se kai on, koska erään nuoren parin siihen astuessa se sievempi tokaisee: – Täällähän on mukavaa!

    (lisää…)

  • Jättiläistarinoita – osa 9, Montta

    Raimo Rannan kokoamia Jättiläistarinoita Oulujoen varrelta julkaistaan useamman artikkelin sarjana sivostollamme.

    Niskakosken kuohut
    Montta oli eriskummallinen mies, jonka syntyperää ei kukaan tuntenut. Muutamat sanoivat hänen olleen Venäläisen toiset Lappalaisen. Mitkä arvelivat häntä Turjalaiseksi, mitkä Karjalaiseksi.

    (lisää…)

  • Laitasaaressa maksettiin ikkuna- ja ylellisyysveroa

    Ikkuna- ja ylellisyysveroluettelo vuonna 1798

    ikkunat_laitasaari

    Ovi- ja ikkunavero oli voimassa vuodesta 1743 eteenpäin aina vuonna 1809–10 voimaan astuneisiin uusiin määräyksiin. Veron perusteena oli rakennuksen ovien ja ikkunoiden lukumäärä, jonka avulla katsottiin voitavan määrittää talon omistajan veronmaksukykyisyys. Veron etuna oli, että rakennuksen koko voitiin arvioida verotusta varten menemättä rakennukseen sisälle. 1 2

    1 riikintaaleri = 48 killinkiä = 376 runstykkiä, 1 killinki = 12 runstykkiä

    Ikkuna-aukot – Fönster Lufter (lisää…)