Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.
Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.
Lue Ohje ja Useasti kysyttyä
Sinä lukijamme tässä joukossa – tue työtämme liittymällä Laitasaari-Seuran jäseneksi!
Jäsenmaksut ovat pääasiallisin tulonlähteemme, sillä esim. Muhoksen kunnan harkinnanvaraisia avustuksia saimme viime vuonna 150 eur. Sillä ei kateta edes sivuston palvelinkuluja.
Kaksi pimeyttä kurkotti kättä,
aikainen iltapimeä,
viipyvä aamuhämärä,
harteillemme laskeutuen molemmat.
Lumihiutaleitten laulu,
jään muotoilemat pilarit,
valkoliinapäiset poppelit
tajullemme hymisevät
kaamosajan viihdykettä
torjuen pimeää tunkemasta
sydänsyvyyksiimme asti.
Mutta tuuli, se ahnehtija
kademielinen, pyyhki
poppelilta lumihuippulatvat.
Harmaus hämärään jäi ikävöiden.
Mutta aika, järkkymätön aina
käskyn pimeydelle antoi:
Peräydy!
On valon vuoro!
Käännyimme valoa kohti;
onnitellen toisiamme
uuden vuoden yönä.
– Salli Lund, 1969
Hyvää Uutta Vuotta lukijoillemme!
En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan;
ma pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan
Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo
Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan.
Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu
Jumalan sanan valoa, joss’ sieluin kirkastuu
Tuo kotihin, jos pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin
Jumalan sanan valoa, ja mieltä jaloa.
Luo köyhän niinkuin rikkahan saa joulu ihana
Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa
Sua halajan, Sua odotan, Sa Herra maan ja taivahan
Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo.
Sävel: Jean Sibelius, sanat: Sakari Topelius, suomentaja tuntematon
Jäämme joulutauolle – Laitasaari-Seura ry toivottaa jäsenilleen ja kaikille sivuston lukijoille Hyvää Joulua!
P.S. Jouluun liittyviä aikaisempia artikkeleja voit lukea täältä (klikkaa linkkiä).
Ehkäpä joku Kokon no 30 eli Laihiaisen isännistä tuprutteli piippuaan taimenia narratessaan!
Vaaleampi piipunpesä on löydetty Laitasaaresta, Hökkelin putaalta, kun matalan veden aikana oltiin sukulaislasten kanssa rannassa etsimässä “aarteita”. Ja aarrehan löytyikin!
Liitupiiput olivat yleisiä 1700-luvulla. Koska ne olivat hauraita, ne katkesivat helposti. Kuinkahan vanhoja lienevät nämä valkoisesta savesta tehdyt piipunpesät?
Voit lukea lisää liitupiipuista täältä.
Muita vanhoja laitasaarelaisesineitä? Luepa niistä täältä.
Viktor Gideon Aulin (1854-1920), papin poika Lapualta, oli nopea käänteissään. Kun hänet helmikuussa 1878 vihittiin papiksi, hän oli vasta edellisenä päivänä täyttänyt 24 vuotta. Ensimmäisen papinvirkansa hän sai Muhoksen kirkkoherra Samuel Strömmerin apulaisena, ja ensimmäisen esimiehen perheestä löytyi tuleva elämäntoverikin. Muhoksen pappilassa oli kolme viehättävää tytärtä, joista keskimmäiseen, Hedvig Auroraan, tumma ja komea, myöhemmin Oulun kauneimmaksi mieheksi sanottu Viktor Aulin rakastui. Jo kahden kuukauden kuluttua nuorten ensitapaamisesta isä Samuel vihki tyttärensä ja apupappinsa avioliittoon Muhoksen kirkossa. Molemmat olivat papin lapsia neljännessä polvessa.