Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Ylitalo no 69 historia

    Sanginjokivarressa sijaitsevan Ylitalon no 69 historiikin sivustollemme teki Pirkko Kettunen. Tilan syntyhistoria alkanee vuonna 1789 – tuolloin isäntänä oli Rovalan no 63 aiempi isäntä Heikki Matinpoika Mikkonen (s. n. 1750, k. 22.4.1814). Toistaiseksi ei ole selvinnyt mistä Heikki oli lähtöisin, patronyymi Matti käy ilmi esikoisen kasteesta. Heikin isä Matti oli Oulunsalon Vilppulan vänrikinpuustellin lampuodin poika joka tuli Laitasaareen rengiksi 1760-luvun lopulla. Heikillä oli vaimona Kaarina Jaakontytär Sparf eli Karjalainen (s. 20.5.1750, k. 20.2.1813), heidät vihittiin Laitasaaressa 24.2.1770.

    (lisää…)

  • Aku pakinoi – Kielikoetukset (1926)

    Sanomalehdissä oli tuonoin eräs hämmästyttävä uutinen – koski upseerien kotimaisten kielten pätevyystutkintoa – että ainoastaan yksi (1) läpäsi kokeen suomessa!

    Kansa, joka tämän näki, sanoi ihan ääneen: – Oho!

    Mutta vähän syvemmin suomen kielen salaisuuksiin perehtynyt taisi ajatella: – Aha!

    Ja se ”aha” on sangen sisältörikas. Se johdattaa mielikuvituksen sen petäjän juurelle, jonka kylkeen kerran tenttien loputtua naulattiin päällekkäin Setälän Suomen kielioppi ja Lauseoppi sekä Godenhjelmin Lyhyt runousoppi. Ja se ”aha” saattaa olla jonkunverran vahingoniloinen, mikäli omissa papereissa on pysyvä ja pätevä merkintä k.o. aineen suorituksesta. Sillä saadapa tehtäväkseen suorittaa esim. kymmenen vuoden kuluttua uudelleen tuon kokeen. Tarvitsisi olla vähintäin suomenkielen lehtori muistaakseen edes puolet kaikista säännöistä, poikkeuksista ja muistutuksista.

    (lisää…)

  • Jättiläistarinoita – osa 8, Viimeisen jättiläisen asuinsija

    Raimo Rannan kokoamia Jättiläistarinoita Oulujoen varrelta julkaistaan useamman artikkelin sarjana sivostollamme.

    Muhoksella kerrottiin tarinaa viimeisen Jättiläisen asuinsijasta Puolangan Hiidenvaarassa. Kun nykyinen kansakunta tuli niille seuduille, löysi yksi tulijoista metsästä karhunpesän. Mies tappoi Karhun ja kuuli vielä pesästä ääniä. Meni katsomaan, kuka siellä äänteli ja löysi pesästä ihmislapsen, otti sen sieltä ja vei asuntoonsa.

    (lisää…)

  • Hyvä lukijamme – tue Laitasaaren historiankeruuta!

    Päivittäin sivustollamme käydään 120-270 kertaa – siis yli 5.000 kertaa per kuukausi (kuvassa kuluneen kuukauden tilastoa, klikkaa suuremmaksi).

    Sinä lukijamme tässä joukossa – tue työtämme liittymällä Laitasaari-Seuran jäseneksi!

    Jäsenmaksut ovat pääasiallisin tulonlähteemme, sillä esim. Muhoksen kunnan harkinnanvaraisia avustuksia saimme viime vuonna 150 eur. Sillä ei kateta edes sivuston palvelinkuluja.

    (lisää…)

  • On valon vuoro

    Kaksi pimeyttä kurkotti kättä,
    aikainen iltapimeä,
    viipyvä aamuhämärä,
    harteillemme laskeutuen molemmat.

    Lumihiutaleitten laulu,
    jään muotoilemat pilarit,
    valkoliinapäiset poppelit
    tajullemme hymisevät
    kaamosajan viihdykettä
    torjuen pimeää tunkemasta
    sydänsyvyyksiimme asti.

    Mutta tuuli, se ahnehtija
    kademielinen, pyyhki
    poppelilta lumihuippulatvat.
    Harmaus hämärään jäi ikävöiden.

    Mutta aika, järkkymätön aina
    käskyn pimeydelle antoi:
    Peräydy!
    On valon vuoro!
    Käännyimme valoa kohti;
    onnitellen toisiamme
    uuden vuoden yönä.

    – Salli Lund, 1969

    Hyvää Uutta Vuotta lukijoillemme!