Laitasaari

Laitasaari: tarinoita Koivikosta Oulunsuun rajalle ja Sanginjoelta Lanin Sosolle.

Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Vuosikokous ja kirjan julkistaminen 28.4.2017

    Laitasaaren kylähistoria 1 (2017)

    Laitasaari-Seura ry:n vuosikokous pidetään perjantaina 28.4.2017 Laitasaaren seurojentalolla, Rantatie 272, 91510 Rova. Hallitus kokoontuu klo 16:00 ja vuosikokous alkaa klo 16:45. Käsitellään sääntömääräiset asiat. Vuosikokoukseen voivat osallistua kaikki seuran jäsenet.

    Laitasaaren kylähistoriakirja 1:n julkistaminen ja jakelu ennakkotilanneille heti kokouksen jälkeen klo 18. Postitettavien kirjojen lähetys aloitetaan seuraavalla viikolla. Kirjaa (301 s.) voi ostaa myös paikanpäällä tilaisuudessa (á 35 eur, käteismaksu), myös ei-jäsenet. Tilauslomakkeen löydät täältä.

    Kahvitarjoilun hoitaa Laitasaaren Martat, varaathan kahvirahan käteisenä.

    Tervetuloa!

    P.S. Ennakkotilanneiden laskut on nyt lähetetty sähköpostilla (21.4.) Tarkistapa postisi!

  • Suuri tulipalo Muhoksella (1916)

    Koivikon rakennuksia vuonna 1908

    Koivikon karjakkokoulun päärakennus palanut

    Sunnuntaina iltapäivällä klo 6 tienoissa syttyi Muhoksella valtion omistaman Koivikon karjakkokoulutilan osaksi kaksikerroksinen päärakennus palamaan, tuhoutuen lyhyessä ajassa perustuksiaan myöten.

    Rakennuksessa, jossa oli kaikkiaan toistakymmentä huonetta, asuivat tilan työnjohtaja, miehinen palvelusväki, emännöitsijä ja keittäjätär, jota paitsi siinä olivat kouluhuoneet.

    (lisää…)

  • Naisten päivä

    Neitoja rannalla

    Naisten päivä.
    Keväimen kättely.
    Auringon tervehdys.
    Valoa, sineä, säteilyä.
    Oli pitkä ja harmaa talvi.
    Sinä hymyilet.
    Silmäsi syttyvät
    kun on Sinun päiväsi.
    Naisten päivä.
    Onnitteluja. Iloa!
    Se on hyvä. Ilo ja onni
    ovat elämää. Osa päiviämme.

    Mutta etkö juuri vain
    muistellut, kaivannut…
    Sekin on hyvä.
    Kaipaus on elämää
    ja muistaminen. Tärkeää
    varsinkin erikoisina päivinä.
    –   Auringon laskua viimesuvista
    vesillä liikkuessasi tai säveltäkö
    mielesi pohjimmaista tapailit…

    Ehkäpä kangasteli
    pari riviä runoa
    kauan luetusta esseestä…
    Miten se kuuluikaan:
    Käsiä, suonikkaita,
    työssä rustottuneita
    naisten käsiä yli meren meurujen
    ja vuorten harjanteiden
    ojentuvat Sinua kohti
    tuskien takaa,
    veren ja kyynelten läpi.
    Mustia, valkoisia, keltaisia
    käsiä. Sukupolvia vaalineita
    ja rakastaneita koko ihmiskuntaa.
    Kaiketi tämä muistui päivänäsi…
    Kansainvälisenä.

    – Salli Lund, teoksesta Runon tupa, 1973

    P.S. Kansainvälinen naisten päivä Wikipediassa – tunnistatko kuvan naisia? Koistilan tienoon kuvia Annusen Jukalta.

  • Amerikan kirje Laitasaareen (1890)

    Kirje on kirjoitettu Paavo Heikinpoika Holapalle (alk. Räisänen Kuusamosta, s. 1827, k. 1892) ja hänen toiselle vaimolleen Maria Kristiinalle (o.s. Tiilikainen, ent. Mäkelä, s. 1825, k. 1898) jotka asuivat Holapassa no 51.

    Allekirjoitus puuttuu, mutta kirjeen on todennäköisesti kirjoittanut Paavon ensimmäisestä avioliitosta syntynyt poika Jaakko (s. 1857, k. 1929) joka muutti Amerikkaan vaimonsa Kaisa Johanna Ketolan (myös Hämälä, s. 1857 Ketola no 27, k. 1924) ja neljän lapsensa kanssa vuonna 1888. Kirje on lähetetty Michiganista, Houghton Countysta. 1 Pariskunta vanhoilla päivillään ylläolevassa kuvassa. Kuva linkitetty täältä.

    Atlantin kuparikaivannolta 16. päivä helmikuu 1890

    Rakkaat vanhukset Paavali Holappa vaimoineen. Tämän hengettömän sanansaattajan kautta ja nöyrällä sytämen rakkailla terviisillä tulemme tykönne ja saamma tietää antaa että me voimma hyvästi kaiken ruummiin terveyten puolesta.

    (lisää…)

  • Tarmokas raajarikkoinen

    Uusi Suometar-lehdessä oli julkaistu ao. kirjoitus 21.2.1895. Mainittu J. P. Valkola (alk. Greus, s. 7.8.1841, k. 50-vuotiaana 16.1.1892 keuhkokuumeeseen) oli muhoslainen valtiopäivämies, kunnankirjuri ja maanviljelijä. Voit lukea hänestä lisää täältä. Yksi Valkolan tyttäristä eli Hilma, myöh. Huovinen emännöi Heljän no 41 tilaa.

    Valtiopäivämies Juho Pietari Mikonpoika Valkola eli Greus

    Muhoksen pitäjän Laitasaarenkylän Ylimäkelän puolella elää talollisena Olli Pesonen, joka on syntynyt Pesolan talossa Sanginjoen kinkerissä.

    Jo lapsena on häneltä hermostunut ja kuivettunut vasen käsi kerrassaan avuttomaksi, mutta siitä huolimatta on hän lähtenyt 15 v. vanhana vieraan työhön henkeään elättämään.

    Viimeksi oli hän ollut renkinä yhdessä talossa, nimittäin Muhoksen Valkolassa yhteen perään 17 vuotta; tästä pitkällisestä ja uskollisesta palveluksesta maanviljelijä J. P. Valkola-vainajan esityksestä Oulun läänin talousseura palkitsi hänet kunniamerkillä.

    Sillä tavalla, tarmollaan ja säästäväisyydellään, on hän koonnut sellaisen varallisuuden, että on voinut ostaa pienen maatilan, jossa nyt elelee tyydyttävästi toimeentullen ja itse toimittaen vielä isännän ja rengin tehtävät, vaikka on jo täyttänyt 56 vuotta.

    – Kaiku