Laitasaari

Laitasaari: tarinoita Koivikosta Oulunsuun rajalle ja Sanginjoelta Lanin Sosolle.

Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Rahalöytö Muhoksella (1914)

    Kaleva-lehdessä kirjoitettiin lauantaina 11.7.1914 1

    Hopealusikka 1500-luvulta

    Jo keväällä oli Muhoksella tehty eräs rahalöytö. Kosulan kylässä olevan Ähkylän talon pellosta oli sitä muokattaessa löydetty rahoja. Tuo pelto kuuluu parikymmentä vuotta sitten tehdyn metsämaahan, joten paikalla on ennen kasvanut metsää.

    Pellolta on löydetty hopearahoja noin parikymmentä kappaletta ja lisäksi eräs hopealusikka. Tämä lusikka oli erittäin hauskan näköinen. Se on paljon leveämpi kuin nykyiset lusikat, ja sen varsi on melko lyhyt. Varren päässä on lisäksi kruunu, joten lusikka näkyy olleen tavallista arvokkaampi. Samaa todistaa sekin, että lusikasta on osa kruunua ollut kullattuna, mistä selvät jäljet ovat vielä näkyvissä.

    (lisää…)

  • Ähkylän pellosta nousi hopea-aarre (1914)

    Maanmuokkausta 1920-luvulla

    Kaiku-lehdessä kirjoitettiin perjantaina 5.6.1914 1

    Viime torstaina kun Ähkylän talon renki Jaakko Holappa Muhoksen Laitasaaressa oli kyntämässä, löysi hän pellosta vanhoja hopearahoja ja koristeellisen hopealusikan.

    Rahat olivat hajallaan siellä täällä aivan maanpinnassa ja oli niitä kaikkiaan 14 kappaletta. Muut paitsi kaksi pienintä, noin pennin rahan kokoisia, olivat verrattain hyvin säilyneitä, ja saa niissä olevista kirjoituksista ja iästä hyvin selvän.

    (lisää…)

  • Jääkärieversti Väinö Virkkunen (ent. Snellman)

    Väinö Fredrik Virkkunen (ent. Snellman, s. 14.11.1894 Laitasaari, k. 13.7.1953 Helsinki) oli suomalainen jääkärieversti. Hän sai sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa ja tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana Valkoisen Armeijan riveissä.

    Virkkusen vanhemmat olivat agronomi Albert Herman Nils Henrikinpoika Snellman (s. 6.1.1857 Rovaniemi, k. 18.11.1921 – lue muistokirjoitus tästä) ja Mathilda Katharina Matts Leanderintytär Källström (s. 27.8.1867 Oulu). Isä työskenteli opettajana Koivikon maatalouskoulussa ja oli perustamassa Saarelan osuusmeijeriä Yliväärän tilalle. Hänen perheestään voi lukea täältä.

    (lisää…)

  • Myrskyä päin – runo Merikoskesta

    Koski kuohuu

    Öistä lauluas,
    kuohujes säveltä
    unhoita en,
    Merikoski!

    Tarujas, kuunteli
    soitin mieleni
    yhäti uusia:
    kuohuja, pauhua,
    värejä, sointuja
    vireitä tunnelmiin
    sain kuohulaulussa kosken.

    Niitä lennätti
    puhaltava tuuli
    hulmuvin harjoin
    mereltä ryntäävä,
    Pohjan lahdelta.

    Mutta mieleni
    vihurituuli vain elämää
    ja vapautta vaati
    se kaikelle kahlehditulle…
    Itkua ihmisen
    kuunteli hiljeten.
    Rynnätä tahtoi
    myrskyä päin!

    Ja laulaa
    se tahtoi
    niin kuin
    kahleille ärjyvä,
    vapautta huutava
    ryöppyävä Merikoski
    kevätyönä pauhaa.

    – Salli Lund (Virta vierii, 1971)

  • Inna Lindqvist, Laitasaaren koulun toinen opettaja

    Inna Lindqvist, Laitasaaren koulun opettaja

    Pohjolan talvi on kuolettavan kylmä ja pelottavan pimeä huolimatta aamunkoitosta etelässä ja pohjoisessa leimahtavista revontulista. Se sammuttaa tuhansia ihmishenkiä. Ken voisi laskea sen saaliin, ken luetella sen uhrit. Se mikä on heikkoa, haurasta, joutuu häviölle, kuolee ja haudataan. Tämän kaltaiseksi muodostui talvi 1922 Muhoksen Laitasaaressa, jolloin yksi sen pitkäaikaisista työntekijöistä, opettaja Inna Charlotta Lindqvist vaipui sairasvuoteelle. – Synkimmäksi muodostui tammikuun 28. paivä 1922, jolloin levisi tieto, että kyläläisten rakastama opettaja on vaipunut ikuiseen uneen herätäkseen uuden kirkkaamman päivän valjetessa.

    Opettaja Inna Lindqvist oli syntyisin Etelä-Pohjanmaalta, mutta jo nuoruusvuosina vietti hän kesäaikoja sukulaisten luona Muhoksella, joka muodostuikin sittemmin hänen elämänsä  varsinaiseksi työpaikaksi, ollen 3 v. Ponkilan ja vajaa 20 v. Laitasaaren koulun opettajana. Aikaisemmin hän oli lyhyemmän ajan opettajana Temmeksellä ja Limingassa.

    (lisää…)