Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Jääkärieversti Väinö Virkkunen (ent. Snellman)

    Väinö Fredrik Virkkunen (ent. Snellman, s. 14.11.1894 Laitasaari, k. 13.7.1953 Helsinki) oli suomalainen jääkärieversti. Hän sai sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa ja tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana Valkoisen Armeijan riveissä.

    Virkkusen vanhemmat olivat agronomi Albert Herman Nils Henrikinpoika Snellman (s. 6.1.1857 Rovaniemi, k. 18.11.1921 – lue muistokirjoitus tästä) ja Mathilda Katharina Matts Leanderintytär Källström (s. 27.8.1867 Oulu). Isä työskenteli opettajana Koivikon maatalouskoulussa ja oli perustamassa Saarelan osuusmeijeriä Yliväärän tilalle. Hänen perheestään voi lukea täältä.

    (lisää…)

  • Myrskyä päin – runo Merikoskesta

    Öistä lauluas,
    kuohujes säveltä
    unhoita en,
    Merikoski!

    Tarujas, kuunteli
    soitin mieleni
    yhäti uusia:
    kuohuja, pauhua,
    värejä, sointuja
    vireitä tunnelmiin
    sain kuohulaulussa kosken.

    Niitä lennätti
    puhaltava tuuli
    hulmuvin harjoin
    mereltä ryntäävä,
    Pohjan lahdelta.

    Mutta mieleni
    vihurituuli vain elämää
    ja vapautta vaati
    se kaikelle kahlehditulle…
    Itkua ihmisen
    kuunteli hiljeten.
    Rynnätä tahtoi
    myrskyä päin!

    Ja laulaa
    se tahtoi
    niin kuin
    kahleille ärjyvä,
    vapautta huutava
    ryöppyävä Merikoski
    kevätyönä pauhaa.

    – Salli Lund (Virta vierii, 1971)

  • Inna Lindqvist, Laitasaaren koulun toinen opettaja

    Pohjolan talvi on kuolettavan kylmä ja pelottavan pimeä huolimatta aamunkoitosta etelässä ja pohjoisessa leimahtavista revontulista. Se sammuttaa tuhansia ihmishenkiä. Ken voisi laskea sen saaliin, ken luetella sen uhrit. Se mikä on heikkoa, haurasta, joutuu häviölle, kuolee ja haudataan. Tämän kaltaiseksi muodostui talvi 1922 Muhoksen Laitasaaressa, jolloin yksi sen pitkäaikaisista työntekijöistä, opettaja Inna Charlotta Lindqvist vaipui sairasvuoteelle. – Synkimmäksi muodostui tammikuun 28. paivä 1922, jolloin levisi tieto, että kyläläisten rakastama opettaja on vaipunut ikuiseen uneen herätäkseen uuden kirkkaamman päivän valjetessa.

    Opettaja Inna Lindqvist oli syntyisin Etelä-Pohjanmaalta, mutta jo nuoruusvuosina vietti hän kesäaikoja sukulaisten luona Muhoksella, joka muodostuikin sittemmin hänen elämänsä  varsinaiseksi työpaikaksi, ollen 3 v. Ponkilan ja vajaa 20 v. Laitasaaren koulun opettajana. Aikaisemmin hän oli lyhyemmän ajan opettajana Temmeksellä ja Limingassa.

    (lisää…)

  • Laitasaaren historiasivusto 5 vuotta

    Kaikki sivun kuvat ovat tunnistamattomien gallerioista – keitä he ovat? Klikkaa kuvia isommiksi!

    Jälleen yksi vuosi takana Laitasaaren kylähistoriaa! Eipä olisi aloittaessa uskonut, vaikka isoksi urakaksi kyllä tiedettiin.

    Viidessä vuodessa sivustolle on koottu

    • historiikkeja yli 80 talosta (myös lohkotut mukaanlukien) ja usea on viimeistelyä vaille valmis – ks. historiikkiartikkelit
    • sivuja yhteensä 429 kpl (mm. talosivut ja niiden kuva- ja apusivut)
    • artikkeleja 604 kpl (eli etusivun tarinoita – kaikki listattuina aakkosjärjestyksessä täällä – klikkaa linkkiä)
    • valokuvia 1.704 kpl (muistathan ettei sivuston kuvia saa käyttää ilman lupaa, niinkuin ei tekstejäkään).

    (lisää…)

  • Maria Tähtelä, Laitasaaren koulun ensimmäinen opettaja

    Kansanopettajan ohdakkeinen tie ei vaadi yksinomaan päteviä tietoja ja taitoa, vaan se ennenkaikkea edellyttää eräitä henkilökohtaisi ominaisuuksia, joita on suotu vain aniharvoille. Maria Tähtelä oli yksi sellainen, jonka kehtoon suopea kohtalo oli lahjoittanut opettajan ja kasvattajan rikkaat kumminlahjat ja ne hän uskollisesti tahtoikin kantaa nousevan ihmistaimiston hyödyksi ja onneksi.

    Maria Tähtelä syntyi Haapaveden Tähtelän talossa talonpoikaisessa kodissa. Vanhemmat olivat maanviljelijöitä. Pirteä ja tiedonhaluinen oli Maria-tytär ja henkinen lahjakkuus ilmeni jo hänessä lapsena olleessaan, vaikkakin ruumiin voimat olivat heikot, jonka kohtalon kirot painoivat läpi koko elämän.

    (lisää…)