Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Hilda Törmänen from Kuusamo via Laitasaari to USA 1903

    EMIL  JOHN LEHTIMAKI was born in Lempäälä Finland in 1883 (Johan Emil Juhonpoika Lehtimäki b.  24.9.1883 Lempäälä, was son of railroad guard and went to USA with passport dated 1902, used later name Maki and Hill – information added by Solja. 1)

    His son Arnold tells about his childhood family:

    My dad ran the farm for almost 30 years. He then took the job of managing the local farmers cooperative in Astoria, Oregon. By then Hugo and I were old enough to do most of the farm work. My dad died of natural causes in 1956 at the age of 74.

    HILDA MARIA HILL, Hilda Tormanen (in the picture) was born in Kuusamo, Finland 17.12.1879. After she married my dad she worked very hard. All the clothes had to be scrubbed by hand. All the baking had to be done on a wood stove. We all pitched in to help. My mother passed away from a massive heart attack on March 14, 1938.

    WILLIAM “Bill” HILL was born in 1907 and passed away in 1928 from TB. He graduated from Knappa Svensen High School. He played football and basketball while in school. After Bill graduated he went to work as a whistle punk at the logging company. Bill and my dad went together and purchased our first car, it was a Model T Ford. It had two seats and side curtains.

    (lisää…)

  • Rautatie Oulusta Oulujärvelle (1877)

    Yllämainittu rautatie on aiottu alkavaksi Oulujoen pohjoisimman sillan luota, Tuiran talon paikoilta (josta haara johdettaisiin Toppilansalmen rannalle alapuolella tervahovia) ja kulkemaan melkein suorassa linjassa Oulujärven rannalle, Ylivaassilon (nyk. Ylä-Vaassila) saaren kohdalle. Tien pituus tulisi olemaan 86 virstaa.

    Kulunki-arvio oli ensin aprikoitu 6 ½ miljoonaksi. Tämän summan oli rautatie-komitea puolestaan arvioinut runsaanpuoleiseksi, vaan pitäen itseään tässä kysymyksessä ei kyllin mahdolliseksi arveluun, oli se kääntynyt näissä asioissa erittäin ymmärtävään mieheen – majuri Adelsköld Ruotsissa – joka kulunki-arviosta oli helpottanut 1,134,000 markkaa, joten se tulisi olemaan 5,366,000 markkaa. Virsta tätä rautatietä tulisi siis maksamaan 62,400 markkaa.

    (lisää…)

  • Isollainen Maatila Karhu

    Erittäin sopiva meijeriliikettä varten, myydään julkisella huutokaupalla, joka pidetään paikalla torstaina ensi heinäkuun 24 päivänä klo 12 päivällä, 1 ¼ manttaalin perintötalo Karhu N:o 7 Laitasaaren kylässä Muhoksella kaikkine nykyisine ruis-, ohra-, kaura-, peruna- ja heinäkasvuineen sekä osuus Oulujoen lohikalastukseeen ½ manttaalille.

    Maatilaan kuuluu 3.205 tynnyrinalaa arvokasta maata ja 1.184 tynnyrinalaa hylkymaata. Sijaitsee 37 km päässä Oulun kaupungista ja 1 ½ km Muhoksen kirkolta. Jokapäiväinen höyrylaivakulku kaupunkiin. Vaalan rata tulee noin 3 km päähän. Niinhyvin pellot kuin niitytkin ovat suureksi osaksi savimaata. Laajoja viljelysmaita on. Nytkin saadaan jo vuosittain yli 300 häkkiä heiniä. Metsää on yli tarpeenkin.

    (lisää…)

  • Tunnistatko vihkiparin?

    Kuva on saatu Lappeenrannasta eli on Hyrkin no 12 kuvia, samoin alempi kuva. Vihkikuva on arvioitu otetun 1910-20 luvulla. Onko molemmissa kuvissa sama nainen?

    Kaikki sivuston kuvat löytyvät täältä – myös tunnistamattomien galleriat. Myös talogallerioissa on kuvia, joiden henkilöt osittain tunnistamatta. Mikäli talon kohdalla ei ole linkkiä, talosta tai sen asukkaista ei ole kuvia, tai kuvat ovat kaikki ko. talosivulla.

  • Aku pakinoi – Toivomuksia (1949)

    Kaiken syönnin ja mässäämisen jälkeen tuntuu ruumiissa olevan suuri raukeus ynnä väsymys. Tuntuu aivan mahdottomalta ajatuskin, että tämän joululoman jälkeen pitäisi taas ruveta töihin: vaikkapa vain heiluttamaan pelkkiä leukoja. Kyllä se vain on urakka sekin, rakas lukija, vaikka sitä kutsutaan henkiseksi työksi (ja kaikkea muuta kuin henkevää, kun on yli kolmekymmentä vuotta soitellut samoja levyjä), jota jotkut eivät lue työksi laisinkaan.

    Aika on parantanut. Aikako? Tyhjä sana, pelkkä mielikuva, jolla ei ole mitään muuta oleellista kuin se, että sitä voidaan mitata. Eikä se siis parane eikä huonone. Olot ja eläminen sitä tekevät. En kuitenkaan ehdota, että ”kielinerot” taas keksivät jonkin uuden sanaidiootin, jonkin sellaisen ”kehon” tahi ”seisakkeen”. Kansan elävästä kielestä saadaan kaikki, mitä sillä alalla tarvitaan; kaikki muu on soopaa, vaikka sitä miten hajustettaisiin.

    (lisää…)