Laitasaari

Laitasaari: tarinoita Koivikosta Oulunsuun rajalle ja Sanginjoelta Lanin Sosolle.

Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Inkala no 38 historia

    Kosusen perhe Inkalassa

    Jos jotakin talohistoriikkia on rakennettu pitkään niin tätä! Eihän tässä ole mennyt kuin rapiat viisi vuotta!

    Pia Väänänen kirjoitti äitinsä Anja Kovasen sukutalon asukkaista jo marraskuussa 2012. Häneltä saimme myös kuvia talosta. Suuret kiitokset!

    Inkala on aikoinaan jaettu Ähkysestä – voit lukea siitä kantatalon sivulta; Inkala sai numeron 38 ja tilan historiikin voit lukea tästä.

    Inkala on ollut varmaankin yksi kylän keskuspaikoista. Tilan alueelle perustettiin vuonna 1912 Inkalan eli Laitasaaren meijeri. Läheistöllä oli myös kestikievari ja posti.

    Inkalan maille rakennettiin Laitasaaren ensimmäinen koulu vuonna 1888. Koululla, nykyisellä Laitasaaren seurojentalolla juhlitaan siis tänä vuonna rakennuksen 130-vuotista olemassaoloa!

    Inkalasta on lohkottu myös muita tiloja, niistä sitten tuonnempana.

  • Lyyli Similä: Voimamiehiä Muhokselta ja muualtakin

    Lyylin veljen Pekka Similän kertomaa paikallisista urheilijoista ja voimamiehistä noin vuonna 1935:

    Väkeä hevosen kanssa

    Pari kovaa juoksijamiestä oli Muhoksella ennen. Toinen, Aapeli Koistinen elää vieläkin, mutta on nyt jo 80-vuotias, toinen oli Aukusti Inkala. Molemmat ottivat juoksemalla hevosia kiinni vaikka kuinka vauhdissa nämä olisivat olleet. Ja ovatpa nämä ottaneet jäniksiäkin juoksemalla kiinni.

    Entisaikaan, jolloin ei ollut aitojakaan muita kuin ”selekäaijat” päästettiin hevoset heinänteon jälkeen niityille laitumelle ja kun ei hevosia muuten saatu kiinni, mentiin hakemaan Inkalan Aukustia ja kun tämä juoksuun pinkaisi, niin sai hevoset kiinni.

    (lisää…)

  • Joulu Siepossa vuonna 1938

    Nyt jo edesmennyt Pentti Ojala (s. 1931) kertoo lapsuusmuistojaan joulusta, tyttärensä Eilan ylöskirjoittamana:

    Siepon serkkuja

    Siepossa joulukuusi haettiin aina omasta metsästä. Se oli iso kuusi, jonka latva ylsi pirtin kattoon. Kuusessa oli pieniä vaatimattomia kynttilöitä, Suomen lippurivi kiersi tietysti oksilla. Oksilla oli paljon pumpulia, jota oli revitty maitosiivilän vanusta. Muita koristeita ei silloin ollut.

    Joululahjat olivat aina ns. ”pehmeitä paketteja” eli tarpeeseen tulivat. Muistan erään joulun, olin silloin 7-vuotias. Joulu-ukko toi minulle kintaat. Ne olivat pitkävartiset nahkakintaat, jotka olivat niin mieluiset, ettei niitä sitten riisuttu kädestä koko iltana.

    Vielä nukkumaan mentäessä kintaat olivat kädessä. Yöllä Erkki-setä otti ne pois ja piilotti. Aamulla minulla oli sitten kova hätä ja itku. Etsintä alkoi. Missä minun kintaat? Toiset sedät kiusasivat, että joulu-ukko haki ne yöllä pois, et ollut tarpeeksi kiltti.

    Vanha-äidin piti kohta ottaa ohjat käsiinsä ja antaa pojille määräys lopettaa tuo kiusaaminen. Käsky Erkille, että hakee ne kintaat pojalle piilosta ja heti. Erkki haki.

    Joulurauha palasi taloon.

    P.S. Kaikki jouluaiheiset artikkelit löydät tämän linkin kautta.

  • Joulukirje Atlantista

    Arolan pariskunta Amerikassa

    Kas tuossa huomasin että joulukin on tulossa ja muistin että meillä on sukulaisia ja tuttavia siellä synnyinmaassa että lähetän vähän kahverahaa.

    Niin kysyin teitän lapsiltanne mutta he sanoivat, että raha on Amerikassakin tienaamisessa, sillä onhan niillä enempi rahaa kuin meillä, vain ei ole meilläkään niin paljon että ramata kannattaa.

    Vain panemma varaina mukaan sillä isä on ollut jouten jo (toista vuotta) ja Paavali tämän kesän Marian päivästä ja Pauli on mennyt meiltä jo pois Annansa kans ja se on Palmerissa. Se on kauppatrenkinä ja se sano että hän tykkää hyvin, sinne on täältä viijen taalan kyyti.

    (lisää…)

  • Laitasaaren esineistöä – arkku

    Arkku

    Arkku

    Lahjoittanut Alli Karppinen o.s. Parviainen (Saunakangas eli Reini, Ähkynen no 37)

    Puinen metalliheloitettu arkku. Maalattu punaruskeaksi ulkopuolelta, sisäpuoli valkea. Arkun kansi kaareva, sisällä arkussa pieni lokero yläosassa.

    Ilmeisesti vaatearkku, koko 88 cm x 40 cm x 49 cm.

    Arkun sisäkannessa koristeellinen teksti: Margeta Ähkönen 1836.

    Kuka hän oli, kenen tytär ja milloin syntynyt?