Laitasaari

Laitasaari: tarinoita Koivikosta Oulunsuun rajalle ja Sanginjoelta Lanin Sosolle.

Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Maanraivaaja Olli Holappa (1920)

    Olli Ollinpoika Holappa (1920)

    Olen syntynyt v. 1854. Vanhempaini kotipaikka on ollut Muhoksen pitäjässä, Kosulan kylässä pienessä mökissä. Ammattinaan he ovat kesäisin tehneet maatöitä, oja- ja kuokkatöitä y.m., mistä vaan elintarpeensa saivat. Talvella vanhempani kutoivat kalanpyydyksiä taloille – silloin nähkääs sai keväisin ja syksyisin vetää joesta nuottaa, silloin sai maistaa lohtakin.

    Lapsuuteni ajoilta muistan vielä, kuinka isäukko toisinaan iltasilla verkkoa kutoessaan lapsilleen kertoili mukavia taruja kultalinnusta, kuninkaan pojasta ja monta muuta hauskaa satua. Ja ”ison vihan” ajoilta hän puhui Kyöstistä, Rautakosken Pekasta ja Laurikaisesta. Oli sillä niitä kaskuja jos jonkinlaisia.

    (lisää…)

  • Sakari Topeliuksen syntymästä 200 vuotta

    Zachris (Zacharias, Sakari) Topelius (14. tammikuuta 1818 Uusikaarlepyy – 12. maaliskuuta 1898 Sipoo) oli suomalainen kirjailija, runoilija, toimittaja, historioitsija ja Helsingin yliopiston rehtori. 1

    Topeliukseen liittyvät artikkelit sivustollamme:

    (kuva linkitetty Wikipediasta)

  • Inkala no 38 historia

    Kosusen perhe Inkalassa

    Jos jotakin talohistoriikkia on rakennettu pitkään niin tätä! Eihän tässä ole mennyt kuin rapiat viisi vuotta!

    Pia Väänänen kirjoitti äitinsä Anja Kovasen sukutalon asukkaista jo marraskuussa 2012. Häneltä saimme myös kuvia talosta. Suuret kiitokset!

    Inkala on aikoinaan jaettu Ähkysestä – voit lukea siitä kantatalon sivulta; Inkala sai numeron 38 ja tilan historiikin voit lukea tästä.

    Inkala on ollut varmaankin yksi kylän keskuspaikoista. Tilan alueelle perustettiin vuonna 1912 Inkalan eli Laitasaaren meijeri. Läheistöllä oli myös kestikievari ja posti.

    Inkalan maille rakennettiin Laitasaaren ensimmäinen koulu vuonna 1888. Koululla, nykyisellä Laitasaaren seurojentalolla juhlitaan siis tänä vuonna rakennuksen 130-vuotista olemassaoloa!

    Inkalasta on lohkottu myös muita tiloja, niistä sitten tuonnempana.

  • Lyyli Similä: Voimamiehiä Muhokselta ja muualtakin

    Lyylin veljen Pekka Similän kertomaa paikallisista urheilijoista ja voimamiehistä noin vuonna 1935:

    Väkeä hevosen kanssa

    Pari kovaa juoksijamiestä oli Muhoksella ennen. Toinen, Aapeli Koistinen elää vieläkin, mutta on nyt jo 80-vuotias, toinen oli Aukusti Inkala. Molemmat ottivat juoksemalla hevosia kiinni vaikka kuinka vauhdissa nämä olisivat olleet. Ja ovatpa nämä ottaneet jäniksiäkin juoksemalla kiinni.

    Entisaikaan, jolloin ei ollut aitojakaan muita kuin ”selekäaijat” päästettiin hevoset heinänteon jälkeen niityille laitumelle ja kun ei hevosia muuten saatu kiinni, mentiin hakemaan Inkalan Aukustia ja kun tämä juoksuun pinkaisi, niin sai hevoset kiinni.

    (lisää…)

  • Joulu Siepossa vuonna 1938

    Nyt jo edesmennyt Pentti Ojala (s. 1931) kertoo lapsuusmuistojaan joulusta, tyttärensä Eilan ylöskirjoittamana:

    Siepon serkkuja

    Siepossa joulukuusi haettiin aina omasta metsästä. Se oli iso kuusi, jonka latva ylsi pirtin kattoon. Kuusessa oli pieniä vaatimattomia kynttilöitä, Suomen lippurivi kiersi tietysti oksilla. Oksilla oli paljon pumpulia, jota oli revitty maitosiivilän vanusta. Muita koristeita ei silloin ollut.

    Joululahjat olivat aina ns. ”pehmeitä paketteja” eli tarpeeseen tulivat. Muistan erään joulun, olin silloin 7-vuotias. Joulu-ukko toi minulle kintaat. Ne olivat pitkävartiset nahkakintaat, jotka olivat niin mieluiset, ettei niitä sitten riisuttu kädestä koko iltana.

    Vielä nukkumaan mentäessä kintaat olivat kädessä. Yöllä Erkki-setä otti ne pois ja piilotti. Aamulla minulla oli sitten kova hätä ja itku. Etsintä alkoi. Missä minun kintaat? Toiset sedät kiusasivat, että joulu-ukko haki ne yöllä pois, et ollut tarpeeksi kiltti.

    Vanha-äidin piti kohta ottaa ohjat käsiinsä ja antaa pojille määräys lopettaa tuo kiusaaminen. Käsky Erkille, että hakee ne kintaat pojalle piilosta ja heti. Erkki haki.

    Joulurauha palasi taloon.

    P.S. Kaikki jouluaiheiset artikkelit löydät tämän linkin kautta.