-
Aku pakinoi – Suvaitsevaisuutta (1941)
Nyt, kun ollaan suurissa asioissa yksimielisiä, täytyykö välttämättä riidellä pikku jutuissa? Ei, rakkaat lähimmäiset, me voimme olla yksimielisiä myöskin pienissä asioissa. Tai ainakin olla olevinamme. Rähinä ja murina kuuluvat alempaan eläinkuntaan. Ne eivät kaunista ihmistä. Ihminen on tarkoitettu ns. korkeammaksi olennoksi. Paljonhan sitä sattuu sellaistakin, mikä meitä ei miellytä, mutta onko pakko antaa se heti ilmi. Sielutiede toteaa ihmisessä ilmenevän mm. erinäisiä tunteita, kuten sympatia ja antipatia eli suomeksi sanottuna: myötämielisyys ja vastenmielisyys. Sanotaan, että esim. jotkin kasvot meitä heti miellyttävät, toiset tuntuvat vastenmielisiltä; mutta ei silti ole kaunista mennä sanomaan sille vastenmieliselle kaverille: anteeksi, lähimmäinen, mutta te olette aika murjaani. Tai muuta sellaista. On annettava anteeksi lähimmäiselle, vaikka hän on mielestämme sen- ja senlainen. Me itse voimme olla nimittäin samanlaisen tunteilun kohde, eikä meitä myöskään miellyttäisi kuulla itsestämme kovin epäedullista arvostelua. ”Minä vaivainen syntinen” – se meitä toisinaan miellyttää, mutta ”sinä vaivainen syntinen” – se saa meidät murjottamaan, vaikka se olisi tarkoitettu hyväksi neuvoksi ja ohjeeksi.
-
Ähkylän pirtistä alku Hyrkin koululle
Koulun ensimmäisiä oppilaita ollut Martti Kesäniemi (s. 1910) muistelee opinahjoaan kirjassaan Muhoksella muutki kummat (v. 1996, s. 60). Artikkeli julkaistaan perikunnan luvalla. Allaoleva kuva on otettu nimenomaan Ala-Ähkylän pirtin seinustalla, joen puolella.
Se oli tavallinen maalaistalon pirtti, jossa koulu aloitti. Mitoiltaan se oli 6 ½ x 6 ½ metriä ja kun saattoi olla yli 30 oppilasta, niin liikoja tiloja ei ollut. Mutta hyvin me toimeen tultiin. Ainoa, joka tuotti hankaluuksia, oli voimistelutunti, mutta siitäkin selvittiin, kun pukattiin pulpetit toiselle seinustalle. Jäi sen verran lattiatilaa, että päästiin riviin.
Sitten oli puolilämmin keittiö, jossa saatiin suojaa pahimmilta pakkasilta. Tytöillä oli joen puoli ja meillä pojilla kartanon puoli keittiötä hallussa.
-
Hyrkin koulun historiaa
Hyrkin koulu perustettiin vuonna 1920 ja se aloitti toimintansa Ala-Ähkylän pirtissä. Kuvassa on kaksi Ähkylän taloa, koulu oli vasemmanpuoleisessa, laudoittamattomassa rakennuksessa. Oikeanpuoleinen rakennus on edelleen olemassa ja asuttuna.
Nykyinen, Päivärinteellä oleva koulu, on kolmas Hyrkin koulu. Lue lisää Hyrkin koulusta täältä.
P.S. Miksi koulu sai tällaisen nimen? Yksi arvaus on, että nimi tuli koulun innokkaan puuhamiehen mukaan, eli Aappo Kinnusen joka oli Hyrkin no 12 isäntä noihin aikoihin. Hänestä on kerrottu tässä artikkelissa.
P.S. 2 Muut koulut kylällämme Laitasaaren koulu, Huovilan koulu, Sanginjoen koulu, Koivikon maatalousoppilaitos, uusimman eli Korivaaran koulun historia on vielä kirjoittamatta. Kouluaiheiset artikkelit löydät tämän linkin kautta. Kuvia koulurakennuksista sekä luokkakuvia.
-
Laitasaari-kalenteri vuodelle 2018
Tilaa itsellesi, ystävälle/sukulaiselle joululahjaksi hintaan 15 euroa (+postituskulut). Max 3 kalenteria/hlö. Lähetä tilauksesi mieluiten lomakkeella (klikkaa linkkiä). LOPPUUNMYYTY! Kaikille tilaajille on lähetetty sähköpostilla maksutiedot ym. 16.11.
P.S. Jos asut Muhoksella, voit myös noutaa kalenterisi Soljalta (Yli-Laukantie 1), valitse toimitustapa ”nouto”. Tilauksen voit tehdä myös lähettämällä tarvittavat tiedot osoitteeseen laitasaari.tilaukset [ at ] gmail.com
P.S. 2 Laitasaaren kylähistoria I -kirja on loppuunmyyty. Kakkoskirjaan tulevat tilat Tapio 26 – Siekkinen 52.
-
Isien perintö (4.11.1917)
Ken eloon loihti Suomen korvet,
ja kamppaili kanssa karhujen, hallan?
Ken hurmetta vuosi, kun sotatorvet soi, vihamiehen,
mi murhaten kulki
ja ikeeksi laski verisen vallan?Talonpoika se oli, joka raatoi;
hän rämeistä perkasi pellot ja söi
väliin pettua, viljan halla kun kaatoi.
Nälissään taisteli miekoin ja nuijin,
edestä vapauden henkensä möi.Hänen on tämä maa – sen metsät
ja pellot,
ei suvun vierahan käskijäherran.
Jo sortajan soikoon kuolinkellot!
Ken orjana ois omalla maalla,
joka ostettu verellä on kerran?Siis suoraksi selkä, talonpoika Suomen,
älä nöyränä piiskurin ruoskaa nuole!
Toki aukee uusi usvissa huomen,
mikä onnesi auringon maille tuo;
et ikeen alle kurjana kuole.Nyt voittomielin työhön käyös,
sä jälkeläinen urhosuvun!
Pois henget hallain! Joka korpi
nyt saakoon viljan kultapuvun!Pois sumut erimielisyyden!
Käy yhteisvoimin huomistyöhön!
Myös tiedon, taidon suuri soihtu
kohota ylös hengenyöhön!On aura, oppi, suurin suoja,
ja turva lujin yksimieli.
Älä luota viekkaan valhehymyyn!
Voi harhaan johtaa kadekieli.Siis käsi käteen peltomiehet!
Teit’ aatteet samat yhteen vaatii.
Se kuole ei, ken veljeshengin
lait turvaksensa itse laatii.Tie voittoon kulkee kautta taiston,
ja onnenrantaan uskonpursi vie.
Työ tehty tarmoin, intomiellä,
vuos’tuhansien taakse raivaa tien.Teit’ jälkipolvet silloin muistaa,
ja kummuillanne ruusut kukoistaa;
ne kaipaajille kuiskii hiljaa
– Tääll’ alla nurmen urhot uinuaa.Liitto-lehti, sunnuntaina Marraskuun 4. 1917 – päivälleen sata vuotta sitten.
P.S. Ala-Kojola kuvassa 22-vuotiaana opettajaseminaarilaisena Raumalla v. 1916.
