Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Pakkaspäivän tarinaa

    Mitä meille 1940-1950 luvulla syntyneille lapsille kuuluu ja miten meidät kasvatettiin naisiksi ja miehiksi?

    Sodan jälkeiset vuodet olivat syntyvyydeltään poikkeuksellisen suuret Suomessa, noin 100 000 lasta vuodessa kun nykyisin on puolet siitä määrästä. Luulen että meitä oli silloin helpompi kasvattaa kun ei ollut kovin paljon ulkoisia viettelyksiä vetämään väärille poluille. Nyt meidän ikä alkaa olla 70-80 vuotta. Ennen tämän ikäiset ihmiset olivat vanhuksia, nykyisin meitä kutsutaan senioreiksi.

    (lisää…)

  • Lyyli Similä: Kummitusjuttuja – osa 1

    Olin muuvanna syksynä lehemän havussa ylimaasa päin ja erräänä iltana olin silloin Vuotolla, menin muutamaan talloon ja kysyn yöksi. Mulle tehtiin vuoje pirtin penkille, talon väki meni kamariin. Justiin ku olin saamasa unenpäästä kiinni, alako semmonen sissutus kuuluva, että oikein! Tuntu kun märkä, levijä kintas ois tulla sissuttanu ränmuurin takkaa ja sitte pitkil lattijaa aivan sem penkin viereen josa makasin. Siitä se aina kovemmalla vauhilla meni takasi uunilloukkoon ja taas sissutti takasi. Minä valapastun kokonaan ja aivan huvikseni seurasin tuota sissutteluva. En ottanu tultakaa, kuulotarkalla vain seurasin menuva, jota kesti aamuun asti. Aamulla sanon sitte siitä emännälle, tämä vastasi: ”Näyttikö se sulleki ittesä, on se näyttäyny muillekki.” Ehäm minä sitä kyllä nähäny, kum pimijä oli, mutta kuulim minä. – Isak Puhakka

    (lisää…)

  • Laitasaaren esineistöä – suoneniskurauta

    Suoneniskurauta

    Lahjoittanut Aili Eskelinen o.s. Siekkinen (Lippo Jurvakainen no 45)

    Vieterilaitteen avulla toimiva, pientä kirvestä muistuttava terä, puinen kotelo. Puu, metalli. 6 cm x 2,5 cm

    Suoneniskennässä iskettiin suoniraudalla laskimoverisuonten kohdalle haava, josta verta juoksutettiin veriastiaan. Jos tauti oli paikallinen, iskettiin suonta niin läheltä sairasta paikkaa kuin mahdollista. 1

  • Värjärimestari myi Apajan 1859

    Kauppasopimus

    Täten luovutan ja myyn minä Jacob Fjellström vaimoni Katarinan suostumuksella ja luvalla omistamani Alainkalan eli Apajan 3/8 manttaalin perintötilan nro 38 Muhoksen pitäjän Laitasaaren kylässä kaikkine sille kuuluvine tiluksineen, alueineen ja etuineen talollisen poika Matti Erkinpoika Perttuselle seuraavaa syytinkiä ja 1000 hopearuplan kauppahintaa vastaan, josta nyt heti maksetaan 400 ruplaa, tämän jälkeen vuoden kuluttua 300 ruplaa ja jälleen vuoden kuluttua tämän maksun jälkeen ennen kesäkuun 1861 loppua jäljellä olevat 300 ruplaa ilman korkoa eräpäiviin asti.

    (lisää…)

  • Apaja no 38 historia

    Jos Inkalaa kirjoitettiin pitkään niin aivan yhtä pitkään meni Apajassakin.

    Näiden tilojen historiaa kun on pakko kirjoittaa yhtäaikaa tai rinnatusten. Ovathan ne molemmat saaneet aikoinaan alkunsa Ähkysestä – voit lukea siitä kantatalon sivulta. Apaja on Inkalan kanssa samalla rekisterinumerolla 38 ja tilan historiikin voit lukea tästä.

    Apajassa oli aikoinaan myös kauppa, kestikievari ja posti. Vieraiden sekä asiakkaiden mennessä ja tullessa elämä on varmasti ollut vaihtelevaa ja värikästä.

    Kiitos tilan omistajasuvulle yhteistyöstä asujaimiston selvittämisessä ja hienoista valokuvista! Apajan arkistoista löytyi myös kuvia muista Laitasaaren tiloista ja asukkaista. Ritva N:lle suurkiitos avusta vanhempien dokumenttien haussa sekä tekstien tulkitsemisessa.