Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.
Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.
Lue Ohje ja Useasti kysyttyä
Juho Heikkinen on yksi Muhoksen merkkimiehistä. Hän on syntynyt Muhoksen Laitasaaressa sepän poikana v. 1859. Suoritti asevelvollisuutensa Oulun pataljoonassa, toimien mm. sotilassairaalan päällysmiehenä, josta toimesta erosi v. 1886 vanhemman aliupseerin arvolla.
Sen jälkeen toimi hän 6 vuotta kiertokoulun opettajana. Opettaja-aikanaan toimi kesät valtion teiden ja ojain teettäjänä.
Mitä meille 1940-1950 luvulla syntyneille lapsille kuuluu ja miten meidät kasvatettiin naisiksi ja miehiksi?
Sodan jälkeiset vuodet olivat syntyvyydeltään poikkeuksellisen suuret Suomessa, noin 100 000 lasta vuodessa kun nykyisin on puolet siitä määrästä. Luulen että meitä oli silloin helpompi kasvattaa kun ei ollut kovin paljon ulkoisia viettelyksiä vetämään väärille poluille. Nyt meidän ikä alkaa olla 70-80 vuotta. Ennen tämän ikäiset ihmiset olivat vanhuksia, nykyisin meitä kutsutaan senioreiksi.
Olin muuvanna syksynä lehemän havussa ylimaasa päin ja erräänä iltana olin silloin Vuotolla, menin muutamaan talloon ja kysyn yöksi. Mulle tehtiin vuoje pirtin penkille, talon väki meni kamariin. Justiin ku olin saamasa unenpäästä kiinni, alako semmonen sissutus kuuluva, että oikein! Tuntu kun märkä, levijä kintas ois tulla sissuttanu ränmuurin takkaa ja sitte pitkil lattijaa aivan sem penkin viereen josa makasin. Siitä se aina kovemmalla vauhilla meni takasi uunilloukkoon ja taas sissutti takasi. Minä valapastun kokonaan ja aivan huvikseni seurasin tuota sissutteluva. En ottanu tultakaa, kuulotarkalla vain seurasin menuva, jota kesti aamuun asti. Aamulla sanon sitte siitä emännälle, tämä vastasi: ”Näyttikö se sulleki ittesä, on se näyttäyny muillekki.” Ehäm minä sitä kyllä nähäny, kum pimijä oli, mutta kuulim minä. – Isak Puhakka
Lahjoittanut Aili Eskelinen o.s. Siekkinen (Lippo Jurvakainen no 45)
Vieterilaitteen avulla toimiva, pientä kirvestä muistuttava terä, puinen kotelo. Puu, metalli. 6 cm x 2,5 cm
Suoneniskennässä iskettiin suoniraudalla laskimoverisuonten kohdalle haava, josta verta juoksutettiin veriastiaan. Jos tauti oli paikallinen, iskettiin suonta niin läheltä sairasta paikkaa kuin mahdollista. 1
Täten luovutan ja myyn minä Jacob Fjellström vaimoni Katarinan suostumuksella ja luvalla omistamani Alainkalan eli Apajan 3/8 manttaalin perintötilan nro 38 Muhoksen pitäjän Laitasaaren kylässä kaikkine sille kuuluvine tiluksineen, alueineen ja etuineen talollisen poika Matti Erkinpoika Perttuselle seuraavaa syytinkiä ja 1000 hopearuplan kauppahintaa vastaan, josta nyt heti maksetaan 400 ruplaa, tämän jälkeen vuoden kuluttua 300 ruplaa ja jälleen vuoden kuluttua tämän maksun jälkeen ennen kesäkuun 1861 loppua jäljellä olevat 300 ruplaa ilman korkoa eräpäiviin asti.