Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Kutsu: Laitasaari-Seuran vuosikokous 20.4.2018

    Laitasaari-Seura ry:n vuosikokous perjantaina 20.4.2018 osoitteessa Yli-Laukantie 1, MUHOS (Soljan luona) – kartta.

    Hallitus kokoontuu klo 17:00 ja vuosikokous klo 18:00. Vuosikokoukseen voivat osallistua kaikki seuran jäsenet. Käsitellään sääntömääräiset asiat. Kahvitarjoilu.

    Tervetuloa!

  • Laitasaaren historiasivusto 6 vuotta

    Kuudessa vuodessa sivustolle on koottu

    • historiikkeja yli 84 talosta (myös lohkotut mukaanlukien) ja muutama on viimeistelyä vaille valmis – ks. historiikkiartikkelit
    • sivuja yhteensä 429 kpl (mm. talosivut ja niiden kuva- ja apusivut)
    • artikkeleja 665 kpl (eli etusivun tarinoita – kaikki listattuina aakkosjärjestyksessä täällä – klikkaa linkkiä)
    • valokuvia 1.763 kpl (muistathan ettei sivuston kuvia saa käyttää ilman lupaa, niinkuin ei tekstejäkään jotka ovat tekijänoikeudenalaista materiaalia).

    (lisää…)

  • Lyyli Similä: Kummitusjuttuja – osa 2

    Kerran kymmenijä vuosija sitten tulimma me Nuojuvan Taavan kansa laivarannasta. Kun tulimma Hotinkankaalla ja satumma kattoon Tallenpellolle päin, näjimmä siellä aijan päällä sotamiehen seisovan ja tervehtivän meitä. Se oli pujettu vanahan, Suomen entisen sotaväjen pukkuun. Me palasimma takasi ja pelotti kovasti. Vastaan tuli Hemmo Iikka*, joka meni Hotinkankaalta vareksem pesijä hakkeen. Lähimmä sem mukkaan ja sillon emmä nähäneet mittää. Päätimmä käyvä Saarelasa ja kun menimmä talon kujalla ja katomma Tallenpellolle päin, oli tuo sotamies taas aijalla ja tervehti meitä käjellään. Me siunasimma ja sillon näky katosi. Sillon oli kestikievarin emäntä ruumissa riihesä. – Maria Apaja

    (lisää…)

  • Tapion isäntä

    Tapion isäntä oli myöskin ollut vahva mies Isonvihan aikana. Hänellä oli pakosauna Pirttijärvellä. Sinnekin tulivat venäläiset, vaan Tapiolainen, vahva kun oli, surmasi yksinänsä viisi miestä. Yksi vihollisista pääsi kumminkin karkuun ja toi suuremman venäläisjoukon Tapiolaista ahdistamaan. Nämä hukkuivat Pirttijärveen.

    Isäntää kumminkin alkoi peloittaa, ja siitä syystä lähti hän yhä edemmäs etsimään turvaa ja teki silloin ensimmäisen suojan nykyisen Seluskan talon paikalle. Siellä hän kumminkin vielä kerran yhtyi vihollisiin, jotka tulivat häntä vastaan Seluskanjärven jäällä. Tässäkin pääsi Tapiolainen voitolle, surmasi vihollisensa ja syyti ruumiit jään alle. Tämän tapauksen johdosta on vieläkin Seluskanjärvessä Kalmolahti, josta järveä kuivattaessa on löydetty vanha miekka. Se on kumminkin mennyt hukkaan. 1 2

    P.S. Tapion no 26 isäntä Isonvihan aikaan on ollut todennäköisesti Erkki Niilonpoika Kärnä, sukunimeltään alkuaan Pukki. Hän tuli Laitasaareen Oulunsuusta eli Oulujoelta.

  • Pienviljelijä Juho Heikkinen, sepän poika

    Juho Heikkinen on yksi Muhoksen merkkimiehistä. Hän on syntynyt Muhoksen Laitasaaressa sepän poikana v. 1859. Suoritti asevelvollisuutensa Oulun pataljoonassa, toimien mm. sotilassairaalan päällysmiehenä, josta toimesta erosi v. 1886 vanhemman aliupseerin arvolla.

    Sen jälkeen toimi hän 6 vuotta kiertokoulun opettajana. Opettaja-aikanaan toimi kesät valtion teiden ja ojain teettäjänä.

    (lisää…)