Allekirjoittanut nähtävästi lukeutuu myöskin niihin ”huolestuneisiin kansalaisiin”, jotka tyrkyttävät ”paitaansa joka pyykkiin”, mutta niistä huolista pääsee sillä, että tuo ne julki, ja sitten taas tulee niin tyytyväiseksi ja huolettomaksi.
Joo – se Kalevan käsialakilpailu – kyllä se on huomattu. Ei vaan pelkästä vaatimattomuudesta ole tullut osallistuttua siihen. Mutta eipä kilpailu liene siitä paljon kärsinyt, vaikka palkintotuomarit kylläkin ovat kärsineet siitä ilmeisesti. Sillä eräänlainen ilo on toisinaan virkistävää.
Käsialanäytteistä allekirjoittanut ei halua sanoa muuta kuin että sekalaistahan se on seurakunta. Yleensä selvää työtä, niin kuin on luonnollista, kun parastaan koetetaan ja muutamia kauniitakin tuotteita – jopa sielukkaitakin, jos sekin jotain merkitsee. Yleensä ”vanhaa tyyliä”, sillä uudet tyyppikirjaimet osaa vasta vihreä nuoriso, joka istuu vielä koulun penkillä. Ja se, joka nykyisin istuu koulunpenkillä, ei totisesti ehdi kirjoittaa kunnollista käsialaa. Se käy päinsä vasta sitten, kun pääsee leipätyöhön, jossa on tarpeeksi aikaa piirrellä niin hienoja koukeroita kuin kukin kehtaa.
(lisää…)
