Ensimmäinen suomalaisia koskeva alkoholipoliittinen päätös tuli voimaan Ruotsin vallan aikana 1638, jolloin Ruotsin valtiopäivät määräsivät kaupunkeihin viinanpolttoveron. Suomessa juotiin yleisimmin ”itse pantua” olutta, mutta paloviinan poltto ja käyttö lisääntyivät 1500-luvulla. Viina liittyi tuolloin vieraanvaraisuuteen ja sitä käytettiin myös vaihtovälineenä.
Vähitellen alkoholijuomien haitalliset vaikutukset tulivat esille, minkä seurauksena alettiin lainsäädännöllisin keinoin rajoittaa alkoholijuomien kulutusta. Esim. 1600-luvulla alkoholijuomien kauppa kiellettiin jumalanpalveluksiin liittyen ja jumalanpalveluksen häiritseminen kriminalisoitiin.