Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Norjan pappa Muhoksella 1964 – osa 3

    Uusi aika on tuonut autot sekä elokuvat Ruijaankin

    Ihmettelihän sitä vaimokin mitä sinä sinne Suomeen lähdet, vanha mies, mutta minäpä sanoin, että onhan minulla aikaa teppailla ja katsella… nuorempien vuoro on jo tehdä työt. Ja kun on kerran sukulaisten osoitteet paperilla, niin enhän minä eksy.

    Näin kertoili Kalevan lukijoille tuttu Ruijan kirjeiden kirjoittaja Hjalmar Kärnä poiketessaan toimituksessa sukulaismatkansa yhteydessä.

    Ensi maaliskuussa 83 vuotta täyttävä suomalaissyntyinen Hjalmar Kärnä oli lähtenyt Ruijan Annijoen kylästä kesäkuun 20 päivänä erään retkueen mukana Suomeen tervehtimään sukulaisiaan. Kärnän suku on lähtöisin Muhokselta, josta Hjalmarin isoisä noin 95 vuotta sitten lähti Ruijaan ja perusti sinne pienen suutarinverstaan nuorikkonsa kanssa. Hän olikin ensimmäinen joka näillä seuduin teki muodikkaita pahkiloita eli kantakenkiä. Aina väliin kalasteltiin pitkälläsiimalla ja ja siinä sivussa lisättiin perhettäkin.

    (lisää…)

  • Laitasaaren esineistöä – kypärälamppu

    Kaivosmiehen kypärälamppu

    Lahjoittanut Alli Karppinen o.s. Parviainen (Saunakangas eli Reini no 74, Kangasparviainen no 2)

    Pieni kahvipannun näköinen astia jossa koukku kahvan paikalla. Saranoitu kansi. Kuparia. Nokassa kotkan kuva. Tekstit: USA FACE TRADE MARK pat. marc 1904 J. Anton & son monongahelm.pa

    Saatu USA:sta. Omistanut lahjoittajan isä, Jaakko Albert Parviainen, joka oli Amerikassa kuparikaivoksella töissä. Hän teki kaksi matkaa Amerikkaan, ensimmäisen 16-vuotiaana, aivan 1900-luvun alusssa. Jaakon kuvan voit katsoa tästä artikkelista.

    Käyttötarkoitus: kaivostyössä valaisimena, kypärään kiinnitettynä.

    Kork. 6 cm, pohjan halk. 4 cm

  • Santeri Kotasaari muistelee – osa 2

    Tunnistatteko kuvan henkilöitä?

    Siekkisessä no 52 perheineen asunutta Santeri Kotasaarta on haastatellut Pentti Lohela. Julkaisemme Santerin muistelut sivustollamme kahdessa osassa. Ensimmäisen osan voit lukea tästä.

    Lapsena kävin Ponkilassa koulua. Korialla tuli oltua armeijassa. Siellä järvillä metsäyhtiöt uittivat pitkiä lauttoja tehtaille.

    Koulua (s.o. Laitasaaren uusi koulu) olin myös rakentamassa vuonna 1953. Rakennusliike Anttonen sen rakensi ja myös kirkolle keskuskoulun. Myöhemmin Anttonen kuulemma urakoi Turussa päin. Hänellä oli poika ja tytär. Joku oli nähnyt viimeksi Anttosen ajamassa kuorma-autoa.

    (lisää…)

  • Viinapannujen määrä Laitasaaressa (1732)

    Ensimmäinen suomalaisia koskeva alkoholipoliittinen päätös tuli voimaan Ruotsin vallan aikana 1638, jolloin Ruotsin valtiopäivät määräsivät kaupunkeihin viinanpolttoveron. Suomessa juotiin yleisimmin ”itse pantua” olutta, mutta paloviinan poltto ja käyttö lisääntyivät 1500-luvulla. Viina liittyi tuolloin vieraanvaraisuuteen ja sitä käytettiin myös vaihtovälineenä.

    Vähitellen alkoholijuomien haitalliset vaikutukset tulivat esille, minkä seurauksena alettiin lainsäädännöllisin keinoin rajoittaa alkoholijuomien kulutusta. Esim. 1600-luvulla alkoholijuomien kauppa kiellettiin jumalanpalveluksiin liittyen ja jumalanpalveluksen häiritseminen kriminalisoitiin.

    (lisää…)

  • Kevätmieli

    Kuuleassa kevätkuussa
    keltarinta puiston puussa
    ensilaulun visertää,
    aurinkoa ylistää.
    Linnuilla on hyvä mieli:
    talvi julma taakse kierii.
    Maaliskuista ”ti-ti-tyytä”
    kuunnella lie monta syytä.
    Koulutyttö juostessaan
    puiston poikki mennessään
    kuulee äänen keväisimmän,
    keksii linnun keltarinnan.
    Naisten juhlapäivää muistaa:
    aamupäivin suksi luistaa,
    oksakimpun, hiihtäen,
    noutaa pajukissojen
    äidille, se ”kevät-hei” –
    talviturjun tuulet vei!
    Opettaja kukan saa.
    Aurinkoa mummolaan.
    Keväthelkyt tiaisilta
    jospa kiinni saisi niiltä –
    mummolleni lahjoittaisin,
    ikkunasta kurkottaisin.

    – Salli Lund (Virta vierii, 1971)