Laitasaari

Laitasaari: tarinoita Koivikosta Oulunsuun rajalle ja Sanginjoelta Lanin Sosolle.

Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Karhun isäntä J. B. Heikkinen

    Tämä on ensimmäinen osa artikkelisarjasta joka kertoo Laitasaaren Karhun no 7 isännästä J. B. Heikkisestä sekä hänen perheestään. Tietoja ja valokuvia olemme saaneet Heikkisen suvulta. Suuret kiitokset!

    J. B. Heikkinen

    Juho Benjamin syntyi vanhemmilleen torppari Juho Kustaa Yrjönpoika Heikkiselle (s. 19.10.1825 Paltamo, k. halvaukseen 25.3.1897 Oulunsalo) ja Sanna Liisa Juhontytär Tervoselle (s. 30.11.1827 Kajaanin Vuottolahti, k. 22.2.1904 Muhos) Leppiniemen maalla olevassa Leppiahon torpassa, Kajaanin maalaiskunnassa, Oulujärven rannalla. Molempien vanhempien sukujuuret ovat syvällä Kainuussa. Perheen lapset, nuorinta lukuunottamatta kaikki syntyneet Kajaanin maalaiskunnassa eli Paltamossa

    1. Juho (s. ja k. 15.3.1849)
    2. Kaisa Stiina (s. 11.5.1850, k. 10.7.1893 sydänvaivaan Kajaanissa) – muutti Helsinkiin 1873, ehkä sisarensa luokse, palasi takaisin ja avioitui 1879 kirjansitoja Kaarlo Fredrik Karjalaisen (s. 1.4.1854, k. 21.8.1918 Kajaanissa, toisessa aviossaan) kanssa, ei lapsia
    3. Anna Valpuri (s. 5.1.1853, k. 2.12.1896 rintatautiin Kajaanissa) – puoliso kauppias Adolf Antinpoika Heikkinen (s. 2.8.1851), perheessä lapset Uno Petter, Emil Arttur, Anna Helmi ja Elsa Maria
    4. Eeva Liisa (s. 1.10.1855, k. sydänkohtaukseen 4.1.1906 Pietarissa, Venäjällä) – muutti Helsinkiin 1871 ja sieltä Pietariin 1880, sai pojan Bruno Woldemar (s. 6.12.1881, k. tulirokkoon 1.3.1886) 1 2
    5. Juho Benjamin (s. 18.5.1858) 3
    6. Karoliina (s. 30.1.1861, k. 13.11.1880 rintatautiin Kajaanissa) – naimaton
    7. Maria Kustaava (Taava, s. 8.7.1863, k. 29.1.1920 Muhoksella) – muutti Oulunsalosta takaisin Kajaaniin 1889 ollen naimaton vielä ainakin 1897, palasi takaisin Muhokselle
    8. Herman (s. 25.10.1867 Kajaanin kaupungissa, k. 24.8.1868 kuolinsyy tuntematon). 4 5

    (lisää…)

  • Velvoitus (1920)

    Kunniakirjan yläosa

    Tääl’ vainiot valtavat lainehtii,
    Taas tähkää kultaista kantaa.
    Ne muistoja varhaisvaiheisiin
    taruaikojen taakse antaa,
    kun kirveet iski ja nuijat löi,
    oli elämästä taistelu päivin ja öin
    kans’ karhun ja syksyn hallan.

    Tämä lakeus kuullut kummia on,
    kaikk’ tuntenut lastensa parvet;
    kuin karskisti uhmasi kohtalon
    ain korjaten kuoleman arvet,
    söi pettua, käytteli keihästään,
    verin pirskotti Pohjolan hangen ja jään
    vuoks’ vapauden, lastensa onnen.

    Kuohu koskien kauhuista kertoa voi,
    kun Ruotsin ja Ryssän rauta
    tääl’ välkkyi verinen, hurmetta joi –
    oli luotuna heimomme hauta -.
    Idän kotka ja lännen viikinki
    näin vuoroin saalista samoili;
    vain rauniot jättivät tänne.
    Nää muistoja aikain menneitten –
    kuin taruja vuosien takaa;
    toki totta, ei erhettä jäljissä sen,
    ken sankarimainehin makaa.
    Sen meidänkin silmämme nähneet on:
    yhä heimomme henki on horjumaton,
    ja vapaus töitten summa.

    Niin kauvan kuin taru taistoista saa
    ikihehkuun sankaririnnan
    ei huolia huokaa Pohjolan maa,
    verin maksavi onnensa hinnan:
    jo ammoin tää vala vannottiin,
    sen on sanat isketty marmoriin.
    Lue siitä, jos muistosi murtuu.

    Tulikirjaimin tuntosi pohjaan lyö
    sanat sankarivaiheista saadut!
    Lue siitä, kun uhkaa halla ja yö;
    pidä siksi, kun mullaksi maadut
    vala pyhänä: ”Puolesta synnyinmaan
    joka pisara vertani vuotaa saa!”
    Kautta urhojen muiston se vanno!

    – G. A. Ala-Kojola

    Kokkola, tiistaina elokuun 8. pnä 1920

  • Eräs sammunut pohjalainen sukuhaara

    Cajanerien haudat

    Eilinen sanomalehti tiesi kertoa, että Muhoksella on kuollut ent. opettaja Johan Zachris Cajaner. Häneen, tähän mielivikaiseen, sammui miespuolelta kokonainen sukuhaara; naispuolelta on sitä vielä elossa muutamia jäseniä ja jatkuu muissa suvuissa.

    Cajaner-suku on oikeammiten sukuhaara vanhasta, laajasta ja paljon varsinkin Pohjanmaalla vaikuttaneesta Cajanus-suvusta, jonka eräs haara kantaa myös Cajan nimeä. Sukumuistojen mukaan suku polveutuisi jo aikoja sitten sammuneesta Hevonpää– eli Gyllenhjerta-nimisestä Suomen aatelisesta suvusta, josta syystä useat suvun jäsenet ovat piirrättäneet sinettiinsä kruunatun sydämmenkuvan (Gyllenhjerta suomeksi: kullattu sydän).

    (lisää…)

  • Brunnin Hilma souti ihmisiä joen yli

    Tapion perhettä joella 1940-luvun lopulla

    Klikkaa kuvaa suuremmaksi – näet keitä siinä on. Kuvaan liittyvän runon voit lukea täältä.

    Kuka muistaa tarkemmin naisen, joka kuljetti soutuveneellä ihmisiä Oulujoen yli Laitasaaren koulun ja Päivärinteen välisellä alueella vielä 60-luvun lopulla? Oliko hänen nimensä Hilma Brunni ja kuinka pitkään hän sitä toimintaa harrasti? Tietääkseni hänellä ei ollut mitään soututaksaa, eikä ollut kenenkään palkkaama, vaan muuten avulias ihminen, jolle kuljetettavat antoivat jotain vapaaehtoista korvausta. Olisiko kenelläkään tarkempaa kerrottavaa näistä ylikuljetuksista ja oliko muita vastaavia soutajia Laitasaaren alueella?

    (lisää…)

  • Rovasti K. A. Strömmerin muistokirjoitus (1944)

    Hilli ja Kalle pappilan törmällä

    Rovasti K. A. Strömmer synt. 18.11.1879, nukkui rauhallisesti kuolon uneen Muhoksen pappilassa 6.3.1944

    Syvällä kaipauksella – Muhoksen seurakunta

    Eilen saavutti muhoslaiset surunviesti, joka tiesi kertoa seurakunnan kunnioitetun kirkkoherran, rovasti K. A. Strömmerin siirtyneen manan majoille. Hän oli kuollessaan 64-vuotias.

    (lisää…)