Olen tänään ollut Koortilassa ja kuvasin sieltä seinältä erään valokuvan. Tietääkö kukaan mikä rakennus tässä kyseessä? Mitä nuo muut rakennukset pihapiirissä ovat? Ja mikä ihme peilipallo tolpan nokassa on?
Klikkaa kuvaa niin näet sen suurempana.
-
Koivikossa syötiin sieniä ja hevosenlihaa
Koivikon maanviljelyskoulussa pyrittiin murtamaan kansan ennakkoluuloja monessakin asiassa.
1920- ja 1930-luvulla Koivikon pehtoorina toimi Lauri Salmi (s. 27.1.1900) ja yksi karjakoista oli Armida Koponen (s. 18.2.1899). He menivät naimisiin ja asettuivat myöhemmin Pömille eli Penninkankaan taloon no 56. He olivat osaltaan uudistamassa maanviljelysmenetelmiä ja ruokatottumuksia. He mm. opettivat Koivikon väen syömään sieniä, joita täällä päin pidettiin lehmän ruokana.1
-
Kurkia ja kauriita
Metsäkauriit ja kurjet laidunsivat vappupäivän iltana sulassa sovussa samalla pellolla Laitasaaressa. Sain kuvata niitä rauhassa auton avoimesta ikkunasta noin 100 metrin päästä. Pitkällä putkella olisi hyvä kuvaaja saanut upeita kuvia, mutta hienon elämyksen sain minäkin talteen.
Kurjet ovat olleet kevään airueita jo entisaikoinakin. Kaiku-lehden mukaan keväällä 1898 kurkia saatiin odotella pohjoiseen: (lisää…)
-
Hevosajokortti vuodelta 1916
Tietäisikö kukaan – tai arvaisiko – mikä lienee tarkoitus oheisella dokumentilla? Ilmeisesti tällainen todistus on pitänyt hakea maassamme ennen itsenäisyyden ajan alkua?
-
Tulvia ennen ja nyt
Tämän kevään tulvahuippu lienee lähellä, ainakin jos Vänttilänojan tulvimisesta jotain voi päätellä. Minulla on kokemusta vasta muutamasta kevättulvasta Mettäperällä, mutta tänä vuonna vesi on purossa korkeimmillaan ”naismuistiin”.
Ennen Oulujoen kahlitsemista ovat tulvat tietysti olleet ihan toista luokkaa Laitasaaressakin, eivätkä ainoastaan jäiden lähdön aikaan. Esimerkiksi heinäkuussa 1859 oli Oulun Wiikko-Sanomien ”yleisönosastokirjoituksen” mukaan ennätyksellinen kesätulva:
Samasta pitäjästä Kosulan kylästä kirjoittaa toinen lähettäjä, Pekka-poika, että niin isoa tulwaa kun tänä kesänä on ollu ei muisteta ennen olleen. Kun ruwettiin ohran tekoon ja sontia hajotettiin, niin tulwa nousi pellolle, ettei näkynyt kun wähän sontaläjäin ja tunkioin päitä. Kolme taloakin oli weden tähden saaressa, niin että wäkewä wirta käwi kahden puolen taloja, ja teki niille niin suuren wahingon, että ”kyllä kerraksi piisaa”.1
