Olen muutaman päivän ajan kahlannut läpi Holapan taloarkiston dokumentteja. Mielenkiintoisia löytöjä aina vuodesta 1869 lähtien, jolloin Räisäset tulivat asumaan Holappaan. Tulen esittelemään dokumenteista ainakin erikoisempia ja tärkeimpiä sitä mukaa kun ehdin niitä luettavaan muotoon pukea – ja tietysti omistajan suostumuksella!

Löytyipä papereiden seasta lääkinnällisiäkin ohjeita ruusun hoitoon. Oletan että tekstin on kirjoittanut joku, joka ei ole hallinnut täysin suomen kieltä – eli onko peräti ollut oikea lääkäri?

Lääke rusua vastan:

Hiero kipiät paikat kaksi eli kolme kertaa päivässä lääkelä. Osvita että nautita läkee alottele otta sisälle yxi ruoka lusikka sekoitettu lämpimällä vedellä elikä the vedellä joka aamu tima ennen syötyä ejnettä. Ja lisätään aina kahden lusikaan joss vatta wastan otta. Lääke rusua vastaan pitää aina otta sisälle vedellä sevottettu ja lämmintä kuin voipi juoda.

Silloin kuin Lääke nautitaan niin vaaditaan että vattaa pitä olla sisältä pehmiä ettää tarpet ovat usiammasti kuin tavallisesti.

Elias Lönnrotin kirjoittama Suomalaisen talonpojan kotilääkäri -niminen kirja ilmestyi 1.4.1838 Kajaanissa. Kirjasta otettiin uudistettu painos 3.2.1856. Siinä kerrotaan monipuolisesti eri tautien ja sairauksien hoidosta. Mm. mahataudista:

Watsuri, wetelä, ulkotauti, hiwennys, watsatauti, kuratti, ripakka, ruikka. Näillä kohtauksilla luonto usein puhdistaa ja vapauttaa ruumiin kovemmista taudeista. Ei niitä sentähden pidä tukkivilla eli turvottavilla aineilla kesken seisahuttaa, vaan ainoasti lievittää vetelillä, näljäisillä ryyniliemillä ja lämpimilä vatsan peitteillä eli hauteilla, taikka sidotaan paloviinaan kastettua, pippurajauhoilla siroteltua paksua paperia vatsalle. Jos kieli on liittainen, niin otetaan ensinnä oksetinta, sitte oksetinta, sitte ulostus=ainetta ja lopulla samanlaisia vahvistuttavia teevesiä, kun reväisintaudissaki. Jos oksettaminen itsestänsä vaivaa vatsuria, kuin lapsille toisinaan tapahtuu, niin on tauti vaarallinen ja lääkärille ilmoitettava.

Tavallisimmista lääkkeistä ja parannuskeinoista:

Ne tässä kirjassa mainitut lääkkeet ovat enimmäksi osaksi sitä laatua, että saadaan ja tavataan mailaki, ja usiampia niistä taitaa, ken tahtoo, itse kerätä ja valmistaa, esimerk. kasvien juuria, kuoria, varsia, kukkia, marjoja ja siemeniä. Niistä on kuitenkin seuraava vaarin otettava.
Juuret pitää koota taikka syksyllä myöhään, kuin lehdet jo ovat varisneet ja varsi kuihtunut, taikka varhain keväillä ennen lehtien puhkeamista; muina aikoina niissä ei ole täyttä voimaa.
Kuori=aineet otetaan keväillä ennen kasvin lehdittymistä, varret ja lehdet vähä ennen kukkimista, kukat ja kukkapäät juuri kukkimisen alulla taikka niinpian kuin ovat puhjenneet, marjat ja siemenet valmiiksi jouduttuansa, männyn kerkät ja kangasjäkälät varhain keväillä, koison varvat vaikka jo talvellaki.
Niitä ei pidä sitte päivänpaisteessa kuivata, vaan tuulen käyvässä, katvisessa eli varjoisessa paikassa, ja ennen kuivamaan panemista pitää juuret pestä puhtaiksi ja paksummat niistä halkaista. Kukkia, lehtiä, varsia ja marjoja ei milloinkaan pidä sade=ilmalla kerätä.