Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.
Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.
Lue Ohje ja Useasti kysyttyä
Ripillepääsy nähtiin siirtymäriittinä lapsuudesta aikuisuuteen. Rippikoulun käynyt nuori astui aikuisten maailmaan ja sai näin luvan pukeutua ja käyttäytyä kuin aikuinen. Tämä sisälsi oikeuden osallistua ehtoolliselle, juoda alkoholia ja kahvia, polttaa tupakkaa ja seurustella vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa.
Siekkinen on erittäin vanha talo Laitasaaressa. Kirjoitimme Lea Rinteen kanssa sen (Siekkinen 23) historiaa. Lea on ansiokkaasti tutkinut monia laitasaarelaisia sukuja kauan ja yksi niistä on Siekkisen asukkaat. Minun tehtäväni olikin vain koota tiedot artikkeli muotoon. Minun käsialaani on sitten nämä talon kruununtila/perintötila asiat.
Talossa on ollut muitakin asukkaita kuin talon alkuperäisiä Siekkisiä melkoisen paljon. Siellä on asunut mm. Leiviskän sukua, Taskisen sukua jne. Myös itsellisiä ja muita asukkaita on tilalla runsaasti, joista ollaan tehty oma alasivu.
Osa tilan asujaimistosta on vielä kirjoittamatta ja toivomme, että joku heistäkin kirjoittaisi. Mikäli jollakulla on intoa ja tietoa heistä kirjoittaa Siekkisen sivulle, ohjeet kirjoittamiseen löytyvät täältä.
Kuvaa talosta myös kaivattaisiin kipeästi artikkeliin, mahtaako keneltäkään löytyä niitä? Vanha talohan on purettu muutama vuosi sitten ja tilalle on rakennettu uudempi samantyyppinen talo.
Konnun törmänä pidettiin Leskelän ja Hakkarilan välistä aluetta. Meitä törmän lapsia oli kymmenkunta – serkkuni Aaro oli vanhin ja joukkueen johtaja, joka keksi erilaisia leikkejä. Eniten leikittyjä olivat konkka, kymmenen tikkua laudalla, piilosilla olo, puksusilla juoksu ja nelimaali. Myös yleisurheilun kesäolympialaisia pidettiin.
Uimareissut olivat kesän kohokohtia. Tukinuiton aikana juostiin puomeja pitkin Hakkaraisen saareen, myös tukkisumalla juostiin. Minä kun en vielä osannut uida, niin Aaro-serkku otti minut aina selkäänsä. Hakkaraisen ja Laukan saaren väli oli silloin pitempi kuin nykyisin. Laukan saareen piti kuitenkin päästä tuomenmarjoa syömään. Saarissa ei silloin ollut kesäasuntoja vaan niissä laidunnettiin lampaita. Olin taas kerran Aaron selässä uimassa, kun hän varmaan ajatteli, että nyt tuo poika on opetettava uimaan. Aaro sukelsi ja minun oli pakko uida – siitä se alkoi. Tulomatkan tulin jo omin avuin. Näihin leikkeihin meillä kuitenkin piisasi aikaa, vaikka silloin otettiin osaa myös kotitöihin. Olihan ne sunnuntait ja illat vapaat.
Yksi Laitasaaren kartalta tyystin hävinneistä taloista on Pöytäkangas no 68. Viimeiset maininnat asukkaista löytyvät 1860-luvun henki- ja rippikirjoista. Tuolta ajalta peräisin olevasta pitäjänkartasta talo peltoineen ja niittyineen vielä löytyy.
Lähdemme porukalla etsimään Pöytäkankaan talon paikkaa tämän viikon torstaina eli 17.5. Tavataan kello 19 Käärmelän pihassa ja ajellaan siitä noin kilometrin päähän, likelle oletettua talon paikkaa. Varustaudu maastokamppeilla ja tule mukaan etsimään!
