Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.
Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.
Lue Ohje ja Useasti kysyttyä
Kekri on muinaissuomalainen sadonkorjuun juhla, jota vietettiin mikkelinpäivästä (29.9.) marraskuun puoliväliin. 1800-luvulla sitä vietettiin yhä useammin Pyhäinpäivän lähellä, tarkka ajankohta määräytyi kulloisenkin vuoden syystoimien mukaan. Sana kekri tarkoitti kansankielessä viimeiseksi jäämistä tai jonkin päättymistä, ja kekri merkitsi myös vuoden vaihtumista maatalousyhteisössä.
Molemmat vakat on Muhoksen kotiseutumuseolle lahjoittanut Castrènin perikunta (Laitasaari, Hämälä – Rajala)
Pyöreä kannellinen rasia, yhdestä puusta taivutettu ja rottingilla sidottu. Maalattu vaaleanpunaruskeaksi, kannessa kukkakuvioita mustalla, ruskealla ja valkealla.
Paasimaa ja Isokangas liittyvät toisiinsa oleellisesti. Molemmilla tiloilla on 1800-luvulla asunut samaa sukua. Veljekset Heikki ja Matti Isokangas nimittäin vaihtoivat tiloja keskenäänvuonna 1875, jolloin Heikki tuli Laajilta eli Isokankaalta asumaan Paasimaalle ja puolestaan Matti muutti Paasimaalta Isokankaalle. Veljekset tekivät vaihdosta tällaisen asiakirjan:
Siitä vierinyt on monta pitkää vuotta
kun hän hiljeni ja poistui – kallis lapsi…
Sammui hiljaa niin kuin aamuntähti
kun se päivän tullen lepoon lähti.
Aamu olikin poislähdön hetki –
kaunis, niin kuin lyhyt elonkaari.
Hymy huulille jäi symboliksi elon –
hymy taisikin hän olla itse.
Elonsakin kesäpäivyt yksi
johon kuului koulutehtäviä, koti… isä… äiti…
Sanoin täsmennetyin määritellen: onnellinen koti.
Kunnes käsityksen täytti sanat uudet:
vihollinen… sota… pommitukset…
siirto… rasitukset.
Syksymyöhän kylmä.
Rakastetun isän, pienen veikon surma.
Niin hän väsähti
ja iäksi pois lähti rakas Raijatyttö,
sydämeni kukka,
viimelohdukseni jäänyt ainoani.
”Äiti, kätes anna, yksin en sua jätä:
ihmisistä etsi kumppanisi.
Kerro Ernalle ja sano Anitalle”…
Puhe katkes…
Kului tunti, toinen.
Hetki ajanvirtaan toista siirsi.
Istui istumistaan yksin jäänyt äiti.
Käteen kättä kylmenevää sulkein.
Lietsoi kostontulta vihan tuuli.
Moukarilla ajankoura iski.
Niillä hetkin kuolin sekä synnyin.
Uutta luomustani muovas voimaa kaksi:
puolen toisen panssaroitsi viha
elämän ja rauhan raiskaajia kohtaan.
Toinen puoli tuskan ahjoon suli,
mutta ajankoura uutta iski;
liitti voimaan joka saman naulan kantaan
takomalla sodan suuren voitti.
Rauhanpäivä maailmalle koitti.
– Salli Lund
1.11. Kekri (Köyri, kööri, keyri)
Tarkoittaa haltijaa, pelättiä tai viimeiseksi jäänyttä. Sadonkorjuun, vuodenvaihteen ja vainajien juhla, pyhäinmiestenpäivä. Isäntien kutsuttava torpparit syömään. Alkaa puolentoista viikon jakoaika, aurinko- ja kuuvuoden erotus. Palvelijoiden vapaaviikko ja uuden talon etsintä.
2.11. Sielujenpäivä
Lämmitettävä pirtti mahdollisimman aikaisin.
10.11. Martti
Paistetaan makkaroita. Paastonnut tyttö voi nähdä unessa sulhasensa.
19.11. Liisa
Liukkaat kelit tietävät hyvää leipävuotta.