Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.
Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.
Lue Ohje ja Useasti kysyttyä
Alla tilastotietoa vuoden ajalta
Toivotamme hyvää Pääsiäistä kaikille lukijoillemme!
– Solja, Sari & Jaana
Julia Niskanen (o.s. Huovinen, s. 1914), Hilma ja Aappo Huovisen tytär, kertoi lapsuudestaan ja nuoruudestaan Helialla no 41. Muistelmat keräsi 1980-luvun lopulla tytär Ritva Marttila (o.s. Niskanen).
Hilmalle ja Aapolle syntyi 6 lasta (Eeva, Martta, Martti, Ossi, Julia ja Erkki). Martti kaatui sodassa ja hänet on haudattu Muhokselle sankarihautaan.
Tytöillä oli opiskeluhaluja. Vanhin tytär Eeva lähti pyrkimään Tornion seminaariin naapurin tytön, Maili Kivirinnan kanssa. Junat kulkivat jo tuolloin Muhoksen ohi, ja junalla mentiin Tornioon. Eeva pääsi seminaariin, koska oli niin peräänantamaton. Tullessaan pyrkimästä Eeva lauloi: ”Muista Luojaas nuoruudes”.
Onteron navetan tulipaloa yli viidenkymmenen vuoden takaa on vast’ikään muistellut Onteron emäntä Liisa Mäkelä o.s Koskela.
Oli Liisa-tädin (Mäkelä, s. 7.10.1884) hautajaisaamu 11.9.1960. (Liisa oli Onteron vanhan isännän Yrjö Matti Mäkelän (s. 20.9.1890) sisar, joka asui viimeiset vuotensa Onterossa veljensä luona). Kävimme mieheni Osmon kanssa lypsyllä. Lehmät laitettiin laitumelle ja navetan karjakeittiön ison muuripadan alle tuli, että saisimme lämmintä vettä. Emännät saisivat sitten muistojuhlan jälkeen tiskata hautajaisväen tiskit. Kaikki astiat sisältä talosta oli kannettu karjakeittöön, jotta paremmin sopisi muistojuhlan astiat sisälle. Myöhemmin sitten katettaisiin pöytä ja pöydälle laitettaisiin valkoisen liinat, joiden reunoja kiersi mustasta silkkinauhasta tehdyt rusetit.
Oli lämmin toukokuun päivä, pihatuomi tuoksui täydessä kukassa. Oulujoen törmällä, Siekkilän kamarissa syntyi pieni poika, 22.5.1936. Poika sai nimekseen Sulo Henrik.
Nuoripari, äiti-Aino ja isä-Heikki rakensi juuri omaa kotia, Kulmalaa, johon pian muuttivatkin.
Äidin kertomuksista Sulon lapsuudesta on jäänyt mieleen esimerkiksi se, että Sulo oli ”vasaramies”; hänellä oli ollut puuhevonen ja sen poika oli iskenyt täyteen nauloja. Kun hevonen oli aikoinaan poltettu, siitä jäi yli kilo nauloja! Oli Sulo saanut sitten vasarasta päähänkin, kun pikkuveli Leo oli saanut työkalun käteensä; Sulo nukkui sikeitä päiväunia ja Leo oli ruvennut vähän herättelemään.
Yksi Laitasaaren säilyneistä vanhoista hienoista hirsitaloista on Suvela, rovastin leski Hilma Snellmannille vuonna 1898 rakennettu asuintalo. Se pystytettiin lesken vanhuudenpäivien varalle Oulujoen pohjoispuolelle vastapäätä Muhoksen kirkkoa.
Pappisperheen kahdesta pojasta tuli merkittäviä vaikuttajia Suomen kulttuuri- ja yhteiskunnallisessa elämässä.
Suvelassa on vieraillut monia merkkihenkilöitä, mm. säveltäjä Jean Sibelius, jonka tytär Ruth oli naimisissa Samuel (Jussi) Snellmanin kanssa, presidentti K. J. Ståhlberg, jonka sukujuuria oli myös Laitasaaren Hakkarilassa no 25 sekä Ilmari Kianto, jolla asui sukulaisia Rajalassa eli Koivulassa. Koivulakin toimi huvilana. Lue lisää talosta ja sen asukkaista Suvelan no 40:39 sivulta.
Snellmanin perheestä on Muhoksen kotiseutumuseon kokoelmissa ainakin yksi hieno Suvelassa otettu ryhmäkuva, josta olisi mukava saada digitoitu versio blogiin.