Laitasaari

Laitasaari: tarinoita Koivikosta Oulunsuun rajalle ja Sanginjoelta Lanin Sosolle.

Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Väänäsen vanhaemäntä muistelee – osa 3

    Siskokset 1950

    Maalaistalon monipuolinen terveellinen ruokakulttuuri

    Arkiruokaa olivat perunat ja ruskea kastike. Aamupäivän ruuaksi keitettiin puuro, se oli joko ohrajauhopuuroa, kaurapuuroa tai talkkunapuuroa. Talkkunakset tehtiin itse ohrajyvistä uunissa paahtaen. Pyhäaamua varten valmistettiin jokaiselle ruokailijalle oma kupillinen viiliä.

    Leiväksi leivottiin ohutta ohrarieskaa, perunalimppua ja ruisleipää. Ruisleipä leivottiin reikäleiväksi ja ohuet reikäleivät kuivattiin orressa. Kesää varten leivottiin kaksi viikkoa joka toinen päivä niin, että orsissa oli lopulta toista tuhatta leipää, katto täynnä täysiä tankoja. Kesällä ei leipomaan ehdittykään. Niityllä sitten syötiin reikäleipää, päälle laitettiin itse kirnuttua voita ja silakkaa.

    (lisää…)

  • Aku pakinoi – Tämä ankara talvi (1926)

    Laine-laiva Oulujoella (n. 1906-10)

    Tämä ankara talvi on nyt ikään kuin katumassa kovuuttaan ja kylmyyttään. Taivaan sininen silmä on sumea ja kyyneleet tippuvat. Törmien terävimmät särmät ovat puhkaisseet hangen ja maaemon mustat silmät alkavat hakea auringon katsetta.

    Tänä talvena tapahtuu kaikki peräti perusteellisesti; kun on pakkanen, niin se vie korvat ja varpaat ja kun sataa lunta, niin hautaantuvat jopa kukot kirkkojen torneissa; tulee sitten ensimmäinen lauha ja nuolaisee metrin lunta ja panee pään pyörälle taivaan linnuilta ja maan matosilta. Ja ei paljoa puutu, ettei vanha, paatunut pakinoitsija villiinny lyyrilliseksi kuin varis maaliskuussa.

    (lisää…)

  • Elämää Helialla 1900-luvun alussa

    Julia Niskanen (o.s. Huovinen, s. 1914), Hilma ja Aappo Huovisen tytär, kertoi lapsuudestaan ja nuoruudestaan Helialla no 41. Muistelmat keräsi 1980-luvun lopulla tytär Ritva Marttila (o.s. Niskanen).

    Huovisen veljekset Tanskassa maatalousopissa

    Aappo Huovinen (s. 24.3.1881, k. 22.6.1918) osti tilan Oskar Tigeriltä ja tämän vaimolta. Tilan päärakennus lasiverantoineen ja torneineen oli palanut maan tasalle joulukuussa 1906.

    Aappo oli Soson poikia ja Helian tila sijaitsi sopivasti Huovisten naapurina – näin veljekset saivat asua lähekkäin. Lähellä olivat Kalle, Heikki ja Kustu veljien talot ja pellot.

    Hilma Huovinen (s. 4.7.1874, k. 13.4.1944) oli Muhoksen kirkonkylältä, Valkolan tyttöjä. Hilman isä oli valtiopäivämies Juho Pietari Mikonpoika Valkola eli Greus (s. 7.8.1841, k. keuhkokuumeeseen 16.1.1892 Muhos Valkola no 8) ja äiti Eeva Liisa Juhontytär Tomperi (s. 18.2.1843 Muhos Perukka Tomperi no 39, k. 6.3.1919). Heidät oli vihitty 3.8.1860. Muhoksen Kirkkosaaressa on valtiopäivämiehen viimeinen leposija. 1

    (lisää…)

  • Vauhkola no 53 historia

    Vauhkola 2012

    Jouko Vahtolan mukaan Vauhkolan historia alkaisi 1750-luvulla. Kuitenkin vasta 1773 tila tulee näkyviin henkikirjoihin. Tuolloin asukkaana oli Pekka Lämsä (s. 1738) vaimoineen ja vanhempineen.

    Vauhkolan tilan isännät vaihtuvat melkoisen usein ja pysyvää isäntää ei oikein tilalle löytynyt. Tila velkaantuikin oululaisille porvareille ja vielä vuonna 1808 tila oli Petreliuksen lesken Valpurin omistuksessa. Monien vaiheiden jälkeen myös Vauhkolassa tapahtui isännän ja tilojen vaihto, kun Kustaa Karvonen muutti Halosesta no 54 Vauhkolaan. Sittemmin hänen vävynsä Niilo Nikkilä osti tilan, mutta muutti sitten Haloseen perheineen.

    (lisää…)

  • Talviurheilua Laitasaaressa – osa 2

    Eero Mäntyranta ja Heikki Markkanen poikineen Sanginjoen koululla

    Muhoksella järjestettiin useita hiihtokilpailuja 60-80-luvulla. Järjestäjinä toimivat ainakin Muhoksen Urheilijat, Laitasaaren Veto, Pyhäkosken Pyörre, Muhoksen Voitto, Pohjolan poikakodin urheilijat sekä Koivikon maatalousoppilaitos.

    Vuonna 1966 pidettiin ensimmäiset puistohiihdot Sanginjoen urheilukentän läheisyydessä. Idean isä Heikki Markkanen toimi silloin Sanginjoen koulun opettajana. Oppilaita oli 25 ja kylässä oli 50 savua. Hiihtokisojen järjestäjänä oli Laitasaaren Veto. Latu kierteli joen molemmin puolin ja sen oli tehnyt Suomen armeijan pojat Oulusta. Silloinen komentaja kenraali Kopra toimi kisojen suojelijana.

    (lisää…)