Laitasaari

Laitasaari: tarinoita Koivikosta Oulunsuun rajalle ja Sanginjoelta Lanin Sosolle.

Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Huovinen no 15 historia

    Huovinen 1933

    Huovisen talon historiaa olen värkännyt kuin sitä kuuluisaa Iisakin kirkkoa. Aloitin jo vuosi sitten otsikolla Leskiruustinna muuttaa taloon ja esitin toiveen, että joku muu selvittäisi vanhemmat vaiheet. No – eipä ilmaantunut halukkaita kirjoittajia, joten jatkoin vanhemman asujaimiston tutkimuksilla.

    Onneksi tapasin syksyllä Leskelän Kalevin luona Huovisen Antin – hän oli selvitellyt sukuaan laajasti. Häneltä sainkin paljon tietoja, myös muihin kylän taloihin liittyen avioliittojen myötä. Hänellä oli kirkkoherra K. A. Strömmerin tekemä Huovisen sukuselvitys vuodelta 1931 – vanhin allekirjoittaneen koskaan näkemä koneella kirjoitettu selvitys!

    (lisää…)

  • Väänäsen vanhaemäntä muistelee – osa 5

    Päivärinteen parantola (1930-31)

    Päivärinne oli kylälle merkittävä paikka

    Päivärinteen sairaala valmistui 1930-luvulla. Päivärinteen paikka oli valittu erityisen hyvin keuhkosairaille sopivaksi: paikka mäntymetsän keskellä, joki lähellä. Päivärinteellä oli oma puutarha ja iso sikala, ja näissä kävi työmiehiä myös Laitasaaren kylältä, mutta Väänäseltä ei oltu Päivärinteellä töissä. Sairaalan potilailta ylijäänyttä ruokaa ei heitetty hukkaan, vaan kuumennettiin ruuaksi sioille.

    Keuhkotuberkuloosi oli yleinen ja vaikea sairaus; jos tauti tuli taloon, se usein tartutti kaikki talon asukkaat ja vei monet mukanaan. Jotkin potilaat olivat sairaalassa jopa vuosia. Onneksi tauti on nykyään voitettu.

    (lisää…)

  • Vainiokangas no 55 historia

    Romppainen (Vainiokangas)

    Vainiokankaan talosta on kirjoitettu useammassa eri pätkässä, aina sen mukaan kun uutta tietoa mistäkin saatiin. Täydensin puuttuvat kohdat ja tarkensin muitakin tietoja. Vainiokankaan no 55 historiikin voit lukea täältä.

    Samalla lisäsin tietoja tilasta lohkaistuun Kankaalaan. Virkbergin Tertulta skannasin paljon kuvia laitasaarelaisista, muistakin kuin näiden talojen asukkaista, osa kuvista odottaa vielä siirtoa oikeisiin gallerioihin. Vanhat abumit ovat aarteita!

    Kiitokset tietojenkeruuavusta Kaisulle, Jukalle, Sarille, Tertulle ja Osmolle!

    P.S. Käykääpä taas katsomassa Tunnistamattomien kuvien galleriaa, sinne on siirretty kuvia mm. Koistilasta.

  • Helia – sukulaisia ja naapureita

    Julia Niskanen (o.s. Huovinen, s. 1914), Hilma ja Aappo Huovisen tytär, kertoi lapsuudestaan ja nuoruudestaan Helialla no 41. Muistelmat keräsi 1980-luvun lopulla tytär Ritva Marttila (o.s. Niskanen).

    Salli ja Eino Louhelaisen häät Karppilassa (1927)

    Aappo Huovisella, Helian isännällä, oli useita veljiä ja yksi sisar.

    Kalle-setä veisasi hautajaisissa ja mukana oli aina paljon lapsia. Kalle kävi kahdesti Amerikassa ja toi sieltä hienoja silkkipukuja. Vaikka oli iso ja lihava, aina oli komea. Kun Kalle veisasi seuroissa ja hautajaisissa, hänen päänsä oikein tutisi, niin tolkussaan hän oli veisaamisessa. Hautuumaalla Kalle Huovinen käveli usein ruumisarkun edellä ja johti laulua haudalle kuljettaessa. Kallen Huovinen -niminen tila on ollut suvun hallussa jo 180 vuotta (2013).

    (lisää…)

  • Aku pakinoi – Köyhyys ei ole ilo vaikka se naurattaa (1926)

    Omenapuu Varpulan pihassa

    Suomen kansa on aikoinaan laatinut paljon sananlaskuja ja –parsia, ja niistä kuvastuu yleensä sangen valoisa maailmankatsomus, vaikkapa joskus olisi ollut aihetta tilapäiseen pessimismiinkin. Mutta Suomen kansa on ollut humoristi hamasta äitinsä kohdusta ja humoristi – kuten ehkä tiedätte – hymyilee silloin, milloin muut itkisivät, ja tulee vakavaksi toisten iloitessa. Tämä kallis lahja se on elättänyt tämän kansan ja tehnyt katajaiseksi – ehkä liiankin visaiseksi toisinaan, pääpuolesta.

    (lisää…)