Tämä ankara talvi on nyt ikään kuin katumassa kovuuttaan ja kylmyyttään. Taivaan sininen silmä on sumea ja kyyneleet tippuvat. Törmien terävimmät särmät ovat puhkaisseet hangen ja maaemon mustat silmät alkavat hakea auringon katsetta.
Tänä talvena tapahtuu kaikki peräti perusteellisesti; kun on pakkanen, niin se vie korvat ja varpaat ja kun sataa lunta, niin hautaantuvat jopa kukot kirkkojen torneissa; tulee sitten ensimmäinen lauha ja nuolaisee metrin lunta ja panee pään pyörälle taivaan linnuilta ja maan matosilta. Ja ei paljoa puutu, ettei vanha, paatunut pakinoitsija villiinny lyyrilliseksi kuin varis maaliskuussa.
