Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Karhu no 7 historia

    Kolmen Karhun talon pihapiiriä, klikkaa kuvaa isommaksi.

    Olen kirjoittanut Karhun no 7 tilan historiaa jo monta kuukautta. Sain nyt valmiiksi Karhun pääsavun historiikin – tai niin valmiiksi kuin sen lähdetiedoista koottuna saa. Haasteena oli kyseisessä tilassa se, että se on jaettu useaan eri tilaan ja niitä on sitten myöhemmin yhdistetty muihin tiloihin. Onneksi minulla oli apuna monia ihmisiä, jotka lähettivät tietoja – toinen tieto sieltä – toinen täältä. Näistä ja arkistolähteitä koluamalla sain koottua pääsavun historian.  Suuret kiitokset siis Raimolle, Ritvalle, Soljalle, Lealle ja Jukalle.

    (lisää…)

  • Laitasaarelaista ulkomaankauppaa 1910-luvulla

    Pirjo Roininen antoi lainaan Laitasaaren meijerin pöytäkirjoja sekä tilikirjoja jo viime keväänä. Niistä käy hyvin selville millainen urakka oli meijerin perustaminen. Olen poiminut kirjoista pääkohtia Laitasaaren meijerin sivulle, jonka voit lukea täältä. Meijerin dokumentit on palautettu Pirjolle – suuret kiitokset – laina-aika hieman ylittyi!

    Temmeksellä käytiin katsomassa meijerin mallia ja päädyttiin valitsemaan sama turbiinikone kuin siellä oli. Myös Temmeksen meijerin piirustuksia käytettiin apuna – ne olivat tosin meijeristin summittaisesti piirtämät ja piirrätettiin tietysti uudelleen. Monenlaista hankintaa ja urakkaa piti organisoida.

    (lisää…)

  • Ontrein kuohuva kevät

    Talven pitkän uinuu korven syli jylhä,
    etsiskelee tikka einettään.
    Huuhkain huhuilee huoliaan
    kunnes kevät-kukkuun puhkee käen rinta…
    Koivu pursuttelee mahlojaan.
    Antaa kevät armas auvoaan:
    kiitää rusko punapurjeillaan
    päivän sinimereen, hymy sen nyt siintää,
    haastain poutapäivää paahtavaa,
    vetten kimmellystä, kevää kohinaa.

    Purot paisuttavat virtain vanhaa uomaa
    kun ne ryöhyävät tulvillaan.
    Tuosta kosket yltyy jylinään.
    Mutta tulvakin saa olla hyödyn tuoja:
    auttajaksi rakentavan maan
    voidaan vedenvoima valjastaa –
    koski kuohuu – antaa tulla vaan
    tukkipuuta – jota Pohjan kosken lailla
    nielee rakennelmat. Uittajaa
    hyvin puhein muistaa rannat saa!

    Rohkeana uittomiesnä Ontrei
    puheeks miesten kesken kantautuu.
    Moni ajanhukka pelastuu
    laatutuumin, hyvin neuvonannoin.
    Niitä haastaa miehet tulillaan
    kosken puohutessa pauhuaan…
    Metsän äänet ilta vaientaa
    sydänöiseen torkkuun viekoittaa
    korvaa kesselille kallistain.

    Veden tummaa pintaa tukit soljuu
    laskupuomin suulta suoltautuu
    väylän laitumille purkautuu.
    Vartiossaan vonkamies ei torku,
    ruuhkan vaaraa vaanii, varautuu –
    jos korven körmy kiveen asettuu
    tuosta tuokiossa tukkiruuhka juuttuu
    sillä usein hyvät neuvot puuttuu.
    Kaikkein kuuluisinta taitajaa
    vaanii vaara ruuhkaa purkaissaan.

    Huuto kevätyössä – ”Puomi kiinni!”
    Miehet lepäilevät havahtuu.
    Sieppaa keksi, ylös punnertuu
    kuullen vastahuudot – puomi on jo kiinni.
    Uittomiehet rantaa painaltaa.

    – Salli Lund (omistan M.M:lle, veljelleni)

  • Viertolan tädit

    Tätini Martta (s. 1901) ja Anna Kontu (s. 1888) asuivat Ylä-Konnusta lohkotussa Viertolassa ja olivat tarmokkaita ihmisiä. He hoitivat tilan itsenäisesti, mutta saivat välillä työapua kotoani.

    Martta-täti kävi myös ansiotöissä voimalaitosrakennuksella 1940-50-luvulla. Tuon matkan, noin 8 km, hän kulki jalkaisin, sillä hän ei opetellut polkupyörällä ajamaan eikä pyöriä kovin paljon silloin vielä ollutkaan.

    (lisää…)

  • Pakanalliset Jumin häät – osa 2

    Jumihäistä ovat kirjoittaneet Raimo Ranta ja Lea Rinne – juttusarja yhdistetty molempien teksteistä. Tähän tekstiin saatiin mahtava täydennys Mikko Moilaselta joka löysi hukassa olleen välikäräjien pöytäkirjan. Ks. osa 1.

    Muhoksen seurakunnan historiassa on kerrottu Jumihäiden yhteydessä sattuneesta tapauksesta, jossa Siekkisen talossa piikana olleen Anna Kaisa Henrikintytär Ruuthin väitettiin tulleen raskaaksi.

    Kirjassa on kopio rovasti Johan Wegeliuksen 1759 pitämän rovastintarkastuksen pöytäkirjan suomennoksesta. Siinä mainitaan, että Jumihäät ovat lakanneet sen vuoksi, että kauheaksi esimerkiksi eräs elinkautisvanki mestattiin 16. joulukuuta menneenä vuonna. Pöytäkirjassa kerrotaan, että Muhoksen kappelissa, etenkin Laitasaaren kylässä, on ollut ikivanha totunnainen paha tapa, että nuori väki ja rengit ja piiat ovat kokoontuneet lauantai- ja sunnuntai-iltaisin yhteen sunnuntain ja maanantain vastaisiksi öiksi tiettyyn paikkaan ja viettäneet siellä yön ruoka- ja juomatarjoiluineen ja tanssineet ja leikkineet. He ovat kutsuneet tätä Jumihäiksi kunnioitukseksi ja muistoksi epäjumala Jumille, jota on pidetty hyvää naimaonnea antavana jumalana. 1

    (lisää…)