Suomen kotiseutuliitto ry myönsi laitasaarelaiselle Ellen Keräselle kultaisen ansiomerkin pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta kotiseututyöstä. Hänet palkittiin sunnuntaina 9.6.2013 Muhoksen kotiseutuyhdistyksen 60-vuotisjuhlassa. Ellen on ollut pitkään yhdistyksen johtokunnassa, myös varapuheenjohtajana. Hän on monessa mukana – mm. Laitasaaren Nuorisoseura ry:n kunniajäsen – ollut toiminnassa mukana peräti 66 vuotta. Ellen kuuluu myös Laitasaaren Marttoihin ja on Laitasaari-Seura ry:n perustajajäsen.
-
Pellonraivausta ennen koneaikaa
Ulkoniityt ja niiden synty
Melkein kaikilla taloilla oli ennen vanhaan suo tai rämealue, joka soveltui pelloksi viljan ja heinän kasvuun. Myös minunkin kotona oli noin 10 hehtaarin alue, nimeltään Kortesuo. Se oli paksuturpeinen ja vähäpuustoinen suo, muodostunut vanhan järven soistumisesta. Isäni aloitti pellon teon noin 1920-luvulla. Ojien kaivuun yhteydessä löytyi vanhan veneen runko.
-
Kaunista kesää kaikille sivuston lukijoille!
Me kirjoittajat toivotamme tänään 3. päivänä kesäkuuta kaikille Laitasaaren historiasivuston lukijoille leppoisia kesälomia tämän iloisen koulukuvan myötä.
Laitasaaren juttuja julkaistaan kesänkin aikana ajastetusti sivustolla, käykäähän lukemassa ja kommentoimassa silloin tällöin.
Pidämme hieman paussia tutkimisessa ja kirjoittamisessa – jatkamme syksymmällä jälleen uudella innolla.
-
Helian elukat
Julia Niskanen (o.s. Huovinen, s. 1914), Hilma ja Aappo Huovisen tytär, kertoi lapsuudestaan ja nuoruudestaan Helialla no 41. Muistelmat keräsi 1980-luvun lopulla tytär Ritva Marttila (o.s. Niskanen).
Hevosia oli Helialla ennen sotia kolme, lehmiä 12–13, kanoja paljon, lampaita toistakymmentä ja sika. Kanat munivat mihin sattui, polttiaispehkoon tai aitan alle. Ne saattoivat hautoa suuren tipupoikueen, jonka toivat sitten ylpeinä nähtäväksi. Tyttöjen piti kerätä munat polttiaispehkoista tai kömpimällä aitan alle niitä hakemaan.
-
Väänäsen vanhaemäntä muistelee – osa 6
Seurat, kirkossa käynti ja hautajaiset
Varsinaisesti kyläilemässä käytiin lähinnä vain Tapion talossa. Kylän taloissa pidettiin ompeluseuroja joissa kyllä käytiin. Väänäsellä ja Tapiolla pidettiin lestadiolaisseuroja. Seurapuhujista oli puutetta, mutta lähellä asuvia vakipuhujia oli kaksi: lähes naapurissa asuva Tihisen Hans ja Konnunperällä asuva Kuusamosta tullut Leskelän Antti. Pirtti oli seuroissa aina täynnä ja seuravieraita tuli talvella hevosella joen toiseltakin puolelta rautatien läheltä ja Reinin perältä saakka.
