Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.
Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.
Lue Ohje ja Useasti kysyttyä
Melkein kaikilla taloilla oli ennen vanhaan suo tai rämealue, joka soveltui pelloksi viljan ja heinän kasvuun. Myös minunkin kotona oli noin 10 hehtaarin alue, nimeltään Kortesuo. Se oli paksuturpeinen ja vähäpuustoinen suo, muodostunut vanhan järven soistumisesta. Isäni aloitti pellon teon noin 1920-luvulla. Ojien kaivuun yhteydessä löytyi vanhan veneen runko.
Laitasaaren juttuja julkaistaan kesänkin aikana ajastetusti sivustolla, käykäähän lukemassa ja kommentoimassa silloin tällöin.
Pidämme hieman paussia tutkimisessa ja kirjoittamisessa – jatkamme syksymmällä jälleen uudella innolla.
Julia Niskanen (o.s. Huovinen, s. 1914), Hilma ja Aappo Huovisen tytär, kertoi lapsuudestaan ja nuoruudestaan Helialla no 41. Muistelmat keräsi 1980-luvun lopulla tytär Ritva Marttila (o.s. Niskanen).
Hevosia oli Helialla ennen sotia kolme, lehmiä 12–13, kanoja paljon, lampaita toistakymmentä ja sika. Kanat munivat mihin sattui, polttiaispehkoon tai aitan alle. Ne saattoivat hautoa suuren tipupoikueen, jonka toivat sitten ylpeinä nähtäväksi. Tyttöjen piti kerätä munat polttiaispehkoista tai kömpimällä aitan alle niitä hakemaan.
Varsinaisesti kyläilemässä käytiin lähinnä vain Tapion talossa. Kylän taloissa pidettiin ompeluseuroja joissa kyllä käytiin. Väänäsellä ja Tapiolla pidettiin lestadiolaisseuroja. Seurapuhujista oli puutetta, mutta lähellä asuvia vakipuhujia oli kaksi: lähes naapurissa asuva Tihisen Hans ja Konnunperällä asuva Kuusamosta tullut Leskelän Antti. Pirtti oli seuroissa aina täynnä ja seuravieraita tuli talvella hevosella joen toiseltakin puolelta rautatien läheltä ja Reinin perältä saakka.
Mäntylästä, kirkkoherran kesäpaikasta on löytynyt jokin aika sitten useita vanhoja kirjeitä ullakon sahanmuhista, jopa ”vanhan Sampan” ajoilta. Allaoleva referointi ei tosin ole näistä löydöistä.
Kirkkoherra Karl Alfred Strömmerin vaimo Hilja Sigrid Strömmer (o.s. Hämäläinen, s. 11.5.1879 Helsinki), jota myös Hilliksi kutsuttiin, kirjoittaa kirjeessään sisarelleen Armi Klemetille 12.6.1935:
Kuulen tässä saman aikaa sinfoniakonserttia, Sibeliuksen ihanat sävellykset. Varmaan olette nyt konsertissa, siellä on varmaan juhlahetki.