Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Keräsen torpasta

    Vuonna 1980 purettiin Pohjois-Suomen viimeinen torppakontrahti Halolan tilan torpasta Muhoksella, kun Katri Keränen myi tilan Metsäntutkimuslaitokselle.

    Tämän torpan kontrahdin teki 4.4.1912 Heikki Heikinpoika Keränen (s. 5.3.1891 Muhos Suokylä, k. 24.4.1967) 1 Muhoksen Halolan tilan omistajien Maria ja Heikki Halosen kanssa sadaksi vuodeksi. 2 Halola kuului aikoinaan nk. Suur-Laitasaareen. Heikin vanhemmat olivat Heikki Aaponpoika Keränen (s. 18.12.1851 Muhosperä Keränen no 21, k. 9.12.1928) 3 ja Emilia Laurintytär Ähkynen (s. 23.4.1859 Muhosperä Karppila no 37, k. 16.10.1935) Emilian vanhemmat olivat Lauri Yrjönpoika Karjalainen eli Karppinen ja Ähkynen sekä 16.12.1853 vihitty Riitta Heikintytär Kaiponen. Asumuksena heillä oli Suokylässä pienoinen torppa.

    Heikki Aaponpoika oli kelloseppä eli uurmaakari. Hänellä oli kaksi veljeä Kustu, joka lähti Amerikkaan ja Aapo (s. 11.5.1859 Muhosperä Keränen no 21) jonka kanssa hän riitautui ja muutti Halolan tiluksille torppariksi. Ensimmäiset torpan asukkaat siis olivat Heikki ja Emilia. Asumus, jota kutsuttiin pikkupuoleksi, siirrettiin kotoa Suokylästä. Perimätiedon mukaan Heikin ja Emilian muutto olisi tapahtunut jo vuonna 1907 – siis 5 vuotta aiemmin kuin torppakontrahti virallisesti on tehty. Heidän poikansa Heikki sitten teki torppakontrahdin Halosten kanssa vuonna 1912. Rakennukset ovat noin vuosilta 1907–1924.

    (lisää…)

  • Isoisän olkihattu

    …ja muitakin Reino Helismaan ikivihreitä kappaleita kuulimme historian ensimmäisessä Laitasaaren kesätapahtumassa Juha Pirilän esittämänä. Vaikka taivas pikkuisen pilveili ja ripsautti kevyen kuuron, seurojentalolle oli saapunut yli 80 vierasta, jos lasketaan Laitasaaren Martatkin mukaan.

    Päivä sujui suunnitellun ohjelman mukaisesti ja väki tuntui viihtyvän. Yhtään vanhaa esinettä ei jäänyt tunnistamatta – jopa se kuuluisa nahkurin orsi! Tunnistuskisan voittajat saivat palkinnoksi Leskelän Kalevin hienoja puutöitä. Tihisen Eskosta leipastiin Laitasaaren nännikuminheiton mestari – kisa oli tiukka, parikin uusintakierrosta piti tasatulosten vuoksi tehdä. Laji sopii niin miehille kuin naisille – kaikenikäisille ja on todella viihdyttävä.

    (lisää…)

  • Aku pakinoi – Sävyisä karhu (1925)

    Jo vanhat karhupsykologit ovat väittäneet, että karhu huolimatta takkuisesta turkistaan, on verrattain sävyisä otus ja täysin lojaalinen muuhun luomakuntaan nähden, milloin sitä vain ei hätyytetä tai sen ilmeiset edut ja oikeudet eivät satu ristiriitaan erinäisten periaatteitten kanssa.

    Koiraa karhu tosin ei suvaitse. Mutta kukapa rauhallinen otus koiraa suvaitsisi. Ampua räiköttelevän pyssymiehen lienee myöskin hankala houkutella karhua ojentamaan käpälää ”hyvään päivään”. Kysymme lukijalta, mitä hän pitäisi siitä, että joku äijän köriläs alkaisi tussaristaan räiskytellä tulta ja hauleja lukijan herkimpiä elimiä kohden. Kyllähän taitaisi lukijakin kimpaantua mikäli hän ei vielä olisi siellä, miss´ on sanatonna suu.

    (lisää…)

  • Laukkukaupasta – joka Vuokkia volottaa, se Iitä iikuttaa

    Kunne valivo vualimaisen valmistauhut?
    Onnakko valivo vualimaisen vaimaloih
    maih valmistauhut tai vallan asetteleheut? 1

    Tuollaisella itkuvirrellä saatettiin ”Ruotsi miehet” eli vienalaiset laukkukauppiaat matkaan perheistään. Vienankarjalaiset juuret omaavia asuu yllättävän paljon Laitasaaressa – usea esi-isistämme on kuullut äideiltään ja vaimoiltaan tämänkaltaisen itkuvirren.

    Moni vienalainen tuli 1920-luvulla vallankumouksen aikaan Suomeen – ensin Ouluun ja sieltä sitten lähikyliin. Olen aiemmin kirjoittanutkin sivustolle artikkelin otsikolla Karjalaisista – Karjalaisuudesta

    (lisää…)

  • Heikki Pekanpoika Karhun perunkirjoitus 1789

    20. heinäkuuta 1789 pitivät lautamiehet Matti Hartikka ja Matti Pelkonen perunkirjoituksen ja omaisuuden arvioinnin Karhun 1/4 manttaalin verotilalla no 7 Laitasaaren kylässä Muhoksen pitäjässä vanhan talonisännän Heikki Pekanpoika Karhun jälkeen, joka kuoli 28. toukokuuta ja jätti jälkeensä kolme avioliitossa syntynyttä lasta, pojan Pekan sekä tyttäret Saaran ja Valpurin, joista poika Pekka on täysi-ikäinen ja Saara leski, ollut naimisissa ylioppilas Erik Garvoliuksen kanssa sekä Valpuri naimisissa talollisen Juho Kestin kanssa, jotka kaikki olivat läsnä.

    (lisää…)