Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Käräjämatkalla sattunutta

    Aarno Määttä, jonka suku on lähtöisin Pienimäätästä no 17, on haastatellut laitasaarelaisia viime vuosituhannen lopulla. Julkaisemme Aarnon lähettämiä juttuja sivustolla.

    Juhani Rahko (s. 1922) Kaupin Hakalan talosta, on kertonut seuraavaa:

    Muhoksen kirkolla oli pidetty käräjät ja kaksi miestä oli saanut käräjillä vankilatuomion. Heidät oli heti kuljetettava Ouluun vankilaan. Juhani ja hänen isänsä Oskari olivat hevosella kirkonkylällä – Oskarilla oli nimittäin sopimus vankien kuljetuksista. Isä Oskari oli sanonut pojalleen ”Vie sinä nämä miehet sinne meille ja pane koppiin”. Oskari siis tarkoitti, että pojan pitäisi viedä vangit noin seitsemän kilometrin päässä olevaan kotiinsa.

    Juhani teki työtä käskettyä ja lähti viemään vankeja kotitaloon. Matkan aikana hän kuuli, että miehet puhelivat karkaavansa – kuitenkin, Juhanin onneksi, he jättivät aikomuksensa toteuttamatta.  Juhani oli tuumannut sitten jälkeenpäin, että kyllä häntä pelotti!

    Juhanin tytär Kaisu Rahko täydentää: Hakalan 36:3 isäntä, isoisäni Oskari Rahko toimi 1920-30-luvulla mm. vanginvartijana ja kuljettajana, ja mummoni vankien ruokkijana, siten että Hakalan pirtin nurkassa oli vankikoppi, joka toimi välietappina Muhoksen käräjille Oulun vankilasta vietäville ja käräjiltä Ouluun palautettaville vangeille. 

    Aarno Määtän tarinaan lisään, että isäni Juhani Rahko kertoi olleensa vain toisella kymmenellä oleva poikanen kun isänsä oli laittanut hänet tuolle kotimatkalle yksin, kylläkin raudoissa olleiden, vangittujen kanssa, sanoen että jos vangit aikovat karata, anna hevosen laukata!

    Hevonen oli halukas kovaan menoon, vaan sitäpä eivät vangit tienneet. Vankien uhitellessa kuskille, tämä sanoi ensin pelästyneensä vaan sitten lyöneensä hevosta lauteisiin, niin olivatpa vangit hiljaisina miehinä vain uikuttaneet hurjassa vauhdissa! Näin oli karautettu Hakalan pihalle jossa miehet vietiin koppiinsa, kunnes yön jälkeen heidät Ouluun haettiin.

  • Traktoristin laulu (1950)

    Traktori kyntää
    kuin leikillään,
    sen viilloilla
    peipponen pyörähtää.

    Tuhansine sykkeine
    taas havahtaa
    työntäyteinen
    kevätpäivän kulta.

    Kyntäjän päivät
    on kalliita nyt,
    käsien ketteryyttä
    kiirehtinyt

    on yhteiset
    syksyiset lyhteet.
    Aamuiset viserrykset
    aukeilla soi.

    Kyntäjään kuntoa
    vireyttä toi
    tämä möyhitty
    muhoileva multa.

    Auraa se vuotti
    kuin armastaan
    Siementä kaihosi
    levotta maa  –
    mullan valtava mahti.

    Traktori kyntää
    kuin leikillään,
    sen viilloilla
    peipponen pyörähtää.

    – Salli Lund, 1950

  • Jääkauden jäljillä Laitasaaressa

    Oulujokilaakso – luonnon ja kulttuurin kehto

    Klikkaa kuvia niin näet ne isompina kuvateksteineen!

    Laitasaaren kohdalla Oulujoen muinainen suisto yhdistettynä alueen muuhun geoympäristön historiaan on luonut jokilaaksosta erityisen hedelmällisen viljelyseudun. Alueen niin sanottu geoperintö on edesauttanut asutuksen juurtumista jokilaaksoon ja luonut kulttuuriympäristöjen kehittymiselle vuosisatojen, jopa tuhansien perinteet. Tällä kehityksellä on tiiviit yhteydet Oulujoen, mutta myös alueen kallioperän kehitysvaiheisiin. Mutta mitä kaikkea tähän niin sanottuun geoperintöön liittyy, siitä on tarkoitus seuraavassa artikkelissa ottaa selvää.

    Ainutlaatuinen geologia yhdistää

    Muhoksen, Utajärven ja Vaalan kuntien alueella sijaitseva Rokua Geopark hyväksyttiin lokakuussa 2010 ensimmäisenä kohteena Suomesta Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO:n suojelemaan maailmanlaajuiseen geopark-verkostoon. Global geoparks -verkoston jäsenyys on alueelle suuri tunnustus ja tuo sille runsaasti kansainvälistä näkyvyyttä etenkin verkostoon kuuluvissa lähes 30:ssa valtiossa.

    (lisää…)

  • Kärrypoluista valtateiksi (osa 2)

    Teiden vaiheita 1600-luvulta alkaen

    Paavo Salmi on koonnut Laitasaaren pääteistä historiatietoja – siis teistä Valtatie 22, Oulu-Kajaani ja Yhdystie 8300, maantie Oulu-Päivärinne-Vaala. Ensimmäisen artikkelin voit lukea tästä.

    Kuljetuskalustona oli kuorma-autoja, 1950-luvulla oli USA:n armeijan ylijäämävarastosta hankittu GMC (kempsu) nelivetoisia kuorma-autoja, mitkä olivat verraten tehokkaita. Talvipakkasella autojen käynnistys oli hankalaa. Muistan ihmetelleeni kerran Onteron kohdalla maantiellä, kun kempsun moottorin alla oli nuotio. Tällä tavoin lämmitettiin moottoriöljy notkeaksi ja auto saatiin käyntiin. Kuljettajia kortteerasi myös Onterossa.

    (lisää…)

  • Äiti, älä lähde!

    Lapseni kiintymys minuun,
    äitiinsä on järkkymätön.
    Hän ehähtää minut ovella:
    — Äiti, älä lähde!

    Tämä kuulostaa käskyltä, lailta.
    Koetapas olla noudattamatta,
    läpipäästä pienoisesta lukosta:
    — Äiti, älä lähde!

    Ja minä en selviytynyt. En voinut,
    vaikka huomasinkin ajan tulevan
    jolloin kotkan valtavankat siivet
    hän aistii seljässänsä kantavina,
    on kärsimätön, voimakas ja suuri.
    (Äiti väisty!)
    ja tuskin hyvästellä ehtii kanssani
    kun omaan elämäänsä poika syöksyy.

    Vierivät vuoteni, kymmenet vuodet,
    sadat on huoleni,
    vain minä en uskalla kuiskatakaan perääsi:
    —  Älä lähde, poikani!

    – Niina Altovskaja, suomennos Salli Lund