Laitasaari

Laitasaari: tarinoita Koivikosta Oulunsuun rajalle ja Sanginjoelta Lanin Sosolle.

Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Juhannusperinteistä

    Anni ja Emil Vesan juhannushäät 1937

    Vietämme keskikesän juhlaa täällä kauniissa Laitasaaressamme – maisemassa vehreimmässä – Oulujoen kauniissa välkkeessä. Tätä keskikesän juhlaa on vietetty jo paljon ennen kristinuskon tuloa, sillä kesän valoisimpana aikana esi-isämme viettivät säänjumala Ukon juhlaa sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi. Keskiajalla sitä alettiin viettämään säännöllisesti Johannes Kastajan nimipäivänä hänen syntymäjuhlanaan. Vanhoista asiakirjoista vuodelta 1316 on löydetty maininta Nativitas Johannis baptiste.

    (lisää…)

  • Tuohinon sukua Kanadasta

    Sofia Helena Kaaperintytär Tuohino (s. 16.4.1885)

    Tällä viikolla on Laitasaaressa vieraita Kanadasta. Kuvassa on pariskunnan miespuolisen jäsenen isoäiti Sofia Helena Kaaperintytär Tuohino (s. 16.4.1885 Kiiminki, k. 6.3.1952 Ladysmith BC, Kanada).

    Sofian vanhemmat olivat Kaaperi Juhonpoika Tuohino tilalta Tuohino no 71 ja Anna Helena Jaakontytär Jaara Kiimingistä. Samaa sukua asuu edelleenkin Tuohinossa; uudistila perustettiin vuonna 1799.

    Tutustumme yhdessä sekä Laitasaareen että Kiiminkiin ja Hailuotoon, joilla paikkakunnilla on suvun esivanhempia asunut.

    (lisää…)

  • Turisteja Orimattilasta vuonna 1901

    Kesäisiä muistoja – havaintoja orimattilalaisten Pohjanmaan matkoilta

    Koskivenettä vedetään vastavirtaan

    Iltapuoli oli käsissä kun kuljimme pitkin kuuluisia Limingan niittyjä. Entistä mainettansa eivät nämä kauttaaltansa enään kannata. Pikku metsää (pajustoja) oli nähtävissä suurilla aloilla, joitten välillä kasvoi lyhyttä lehtiheinää. Metsättömillä paikoin, ottaen huomioon yleisen kuivuuden, oli heinä heikonlaista eikä siis niin mainetta ansaitseva kuin suuri, peninkulmia käsittävä pinta-ala. Eräällä kohdalla näimme 6 kirkkoa yhta aikaa. Silmänkanto sinistä, josta luultavasti jatkui Pohjanlahden siintävä pinta.

    (lisää…)

  • Jättiläistarinoita – osa 4, Piru muutti Isteriin

    Raimo Rannan kokoamia Jättiläistarinoita Oulujoen varrelta julkaistaan useamman artikkelin sarjana sivostollamme.

    Koski kuohuu
    Tätä tarinaa ehkä muistelee kansa vielä kertoessaan, että piru on kerran yhtenä päivänä sauvonut kaikki Oulujoen kosket. Istualtaan työnteli hänkin venettä, mutta Pällissä täytyi hänen nousta seisaalleen. Erään toisen kerran kulkiessaan ylös Pyhää hän levähti Pällissä olevan Mikonkorvan alapuolella sanoen ”Ei pääse pojat puoletkana, päälle Pällin korvan”. Samassa sattui tervaveneitä tulemaan alas koskea. Sen nähtyänsä alkoi paholainen katselemaan, eikö joku niistä joudu kuohujen sekaan, kun niin kovaa koskea laskevat. Päivän hän siinä katseli, vaan kun kaikki pääsivät kunnialla alas, lähti hän siitä sauvoskelemaan ylös ja tuumaili ”Pitkät on päivät oottavalla, kovat koskenlaskijalla”.

    (lisää…)

  • Maria Laukka – Muistoja 60 vuoden takaa

    Hanna ja Olga Maria Mäkelä, sylissä ilmeisesti Aino

    Usea teistä on nähnyt nykyisin pidettävissä näytöskruunuhäissä viimeisenä kolikkakärryissä ajavan parin: piika ja renki. Tästä kunnon työkaartista kirjoitan muistini mukaan.

    Siihen aikaan tavallisesti piian rahapalkka oli 25 – 35 mk vuodessa, lisäksi 5 kyynärää liinaa, 2 naulaa villoja, kahdet kengät, huivi ja esiliina. Pestiraha oli noin 2 – 3 mk. Rengille oli parhaimmille noin 80 – 100 mk vuodessa. Varsinainen palvelus alkoi marraskuun ensimmäinen päivä ja kesti yhtäjaksoisesti vuoden.

    Sopimusta ei yleisesti rikottu puolin eikä toisin. Ylös oli noustava kello 4. Piiat navettaan ja rengit talliin. Kello 8 oli vaatimaton aamiainen: tuppipottuja ja ispinäsoosia. Päivällinen oli kello 2 aikaan ja iltanen kello 8. Siihen sisältyi leipää, kalaa ja piimää eli maitoa. Pyhäaamuna annettiin voita, vehnästä ainoastaan suurina juhlina, jouluna ja juhannuksena.

    (lisää…)