Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Jättiläistarinoita – osa 4, Piru muutti Isteriin

    Raimo Rannan kokoamia Jättiläistarinoita Oulujoen varrelta julkaistaan useamman artikkelin sarjana sivostollamme.

    Tätä tarinaa ehkä muistelee kansa vielä kertoessaan, että piru on kerran yhtenä päivänä sauvonut kaikki Oulujoen kosket. Istualtaan työnteli hänkin venettä, mutta Pällissä täytyi hänen nousta seisaalleen. Erään toisen kerran kulkiessaan ylös Pyhää hän levähti Pällissä olevan Mikonkorvan alapuolella sanoen ”Ei pääse pojat puoletkana, päälle Pällin korvan”. Samassa sattui tervaveneitä tulemaan alas koskea. Sen nähtyänsä alkoi paholainen katselemaan, eikö joku niistä joudu kuohujen sekaan, kun niin kovaa koskea laskevat. Päivän hän siinä katseli, vaan kun kaikki pääsivät kunnialla alas, lähti hän siitä sauvoskelemaan ylös ja tuumaili ”Pitkät on päivät oottavalla, kovat koskenlaskijalla”.

    (lisää…)

  • Maria Laukka – Muistoja 60 vuoden takaa

    Usea teistä on nähnyt nykyisin pidettävissä näytöskruunuhäissä viimeisenä kolikkakärryissä ajavan parin: piika ja renki. Tästä kunnon työkaartista kirjoitan muistini mukaan.

    Siihen aikaan tavallisesti piian rahapalkka oli 25 – 35 mk vuodessa, lisäksi 5 kyynärää liinaa, 2 naulaa villoja, kahdet kengät, huivi ja esiliina. Pestiraha oli noin 2 – 3 mk. Rengille oli parhaimmille noin 80 – 100 mk vuodessa. Varsinainen palvelus alkoi marraskuun ensimmäinen päivä ja kesti yhtäjaksoisesti vuoden.

    Sopimusta ei yleisesti rikottu puolin eikä toisin. Ylös oli noustava kello 4. Piiat navettaan ja rengit talliin. Kello 8 oli vaatimaton aamiainen: tuppipottuja ja ispinäsoosia. Päivällinen oli kello 2 aikaan ja iltanen kello 8. Siihen sisältyi leipää, kalaa ja piimää eli maitoa. Pyhäaamuna annettiin voita, vehnästä ainoastaan suurina juhlina, jouluna ja juhannuksena.

    (lisää…)

  • Hyvää kesää lukijoillemme!

    Koululaiset kirmaavat kesälaitumille tänään ja niin teemme mekin Laitasaaren historiasivustolta.

    Kesätauonkin aikana sivustolla julkaistaan artikkeleja ajastetusti ja pari talohistoriikkiakin – kiitos ahkerien avustajiemme Ritva L, Pekka K, Ritva N, Laura S ja Raimo R!

    Olisimme iloisia jos te muutkin lukijamme ehtisitte lomallanne keräämään Laitasaari-tietoutta – esim. haastattelemalla vanhempaa väkeä. Niitä olisi mukava jakaa sitten syksyllä kaikkien yhteiseksi iloksi!

    – Solja, Sari ja Pekka

    (yhteystiedot ja sähköposti laitasaari.blogi[at]gmail.com)

  • Armi Kuusela Muhokselle 23.8.2014

    Tämän päivän paikallislehti Tervareitti kertoo, että Armi Kuusela-Williams tulee Muhokselle elokuussa.

    Seitsenhenkisen seurueen kanssa matkustava Kuusela-Williams saapuu Muhokselle 23. elokuuta. Vierailu kestää yhden päivän. Tuon lauantaipäivän aikana hän tapaa toiveittensa mukaisesti muhoslaisia aikalaisiaan, päättäjiä ja Lions Clubin edustajia.

    Vierailua isännöi Muhoksen kunta. Päivän ohjelmaa valmistellaan parhaillaan. 1

    Armista lisää täällä ja sivustolla mm. täällä.

  • Käräjämatkalla sattunutta

    Aarno Määttä, jonka suku on lähtöisin Pienimäätästä no 17, on haastatellut laitasaarelaisia viime vuosituhannen lopulla. Julkaisemme Aarnon lähettämiä juttuja sivustolla.

    Juhani Rahko (s. 1922) Kaupin Hakalan talosta, on kertonut seuraavaa:

    Muhoksen kirkolla oli pidetty käräjät ja kaksi miestä oli saanut käräjillä vankilatuomion. Heidät oli heti kuljetettava Ouluun vankilaan. Juhani ja hänen isänsä Oskari olivat hevosella kirkonkylällä – Oskarilla oli nimittäin sopimus vankien kuljetuksista. Isä Oskari oli sanonut pojalleen ”Vie sinä nämä miehet sinne meille ja pane koppiin”. Oskari siis tarkoitti, että pojan pitäisi viedä vangit noin seitsemän kilometrin päässä olevaan kotiinsa.

    Juhani teki työtä käskettyä ja lähti viemään vankeja kotitaloon. Matkan aikana hän kuuli, että miehet puhelivat karkaavansa – kuitenkin, Juhanin onneksi, he jättivät aikomuksensa toteuttamatta.  Juhani oli tuumannut sitten jälkeenpäin, että kyllä häntä pelotti!

    Juhanin tytär Kaisu Rahko täydentää: Hakalan 36:3 isäntä, isoisäni Oskari Rahko toimi 1920-30-luvulla mm. vanginvartijana ja kuljettajana, ja mummoni vankien ruokkijana, siten että Hakalan pirtin nurkassa oli vankikoppi, joka toimi välietappina Muhoksen käräjille Oulun vankilasta vietäville ja käräjiltä Ouluun palautettaville vangeille. 

    Aarno Määtän tarinaan lisään, että isäni Juhani Rahko kertoi olleensa vain toisella kymmenellä oleva poikanen kun isänsä oli laittanut hänet tuolle kotimatkalle yksin, kylläkin raudoissa olleiden, vangittujen kanssa, sanoen että jos vangit aikovat karata, anna hevosen laukata!

    Hevonen oli halukas kovaan menoon, vaan sitäpä eivät vangit tienneet. Vankien uhitellessa kuskille, tämä sanoi ensin pelästyneensä vaan sitten lyöneensä hevosta lauteisiin, niin olivatpa vangit hiljaisina miehinä vain uikuttaneet hurjassa vauhdissa! Näin oli karautettu Hakalan pihalle jossa miehet vietiin koppiinsa, kunnes yön jälkeen heidät Ouluun haettiin.