Laitasaari

Laitasaari: tarinoita Koivikosta Oulunsuun rajalle ja Sanginjoelta Lanin Sosolle.

Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Taloja vaihdettu kenkiin

    Metsanvartijan torppa Utosjokivarressa

    Kuvan torppa ja sen omistajat eivät liity tarinaan, mutta on harvoja arkistossamme olevia torpan kuvia – klikkaa isommaksi

    Tällainen ”talonvaihto-operaatio” on päässyt aikoinaan sanomalehteen:

    Suutari Iikka Herman Putaala Muhoksella on suutari Antti Pellikalta vaihtanut talon 96 parilla naisten korkokenkiä.

    Niinikään Antti Pellikka 90 kenkäparilla vaihtanut talon Jaakko Kemilältä. Viimemainitun eukolla on nyt jalkineita neljäksikymmeneksi viideksi vuodeksi, jos 2 paria aina vuodessa menee.

    Mainitut talot ovat ainoastaan torppia, jotka kuuluvat Siekkilän maatilalle Laitasaaren kylässä Muhoksella. 1

    P.S. Olisipa hauskaa tietää mitkä olivat nämä kenkiin vaihdetut torpat?

  • Rahkon Jaakon mylly huojui ja ritisi

    Viskaalin tuulimylly

    Rahkon talossa oli aikoinaan kolme poikaa. Jaakko, vaikka olikin vanhin, jäi kotitaloonsa sellaiseksi ”setämieheksi” ja vanhaksi pojaksi.

    Hän sai omakseen talossa olevan, täydessä kunnossa olevan tuulimyllyn. Tästä myllystä muodostui Jaakolle yksi rakkaimpia paikkoja maailmassa.

    Minunkin ensimmäinen myllymatka pikkupoikana oli Jaakon myllyyn. Minua pelotti, kun kiivettiin yläkertaan. Koko mylly huojui ja ritisi, tuntui että se hajoaa tuossa paikassa. Mutta Jaakko istui tyynenä tuutin äärellä, antoi jyvien hitaasti valua sormiensa lomitse tuuttiin.

    (lisää…)

  • Vauhkolan isäntä muistelee – urheilua (osa 2)

    Lohelan Pentti on haastatellut Vauhkolassa asuvaa Risto Huttusta (s. 1934). Vielä kaksi mielenkiintoista artikkelia tulossa tämän jälkeen!

    Laitasaarelaisia urheilijoita

    Sitä tuli urheiltua, keskimatkoja juoksin. Juoksua ei varsinaisesti reenattu eikä lenkkeilty, juostiin vaan ilolla. Keväällä kun maantiet alkoivat sulaa ruvettiin juoksemaan. Rautatietä myöten oli myös hyvä hipsutella koska se suli aiemmin kuin maantie – radalla käytettiin tuolloin hiekkaa eikä sepeliä kuten nyt. Juoksuharrastusta ei katsottu oikein hyvällä. Mitä ne aikaiset miehet leekaa, sanottiin. Työnteko se oli tärkein ja antoi kuntoa.

    (lisää…)

  • Poismenneitä kristittyjä muistellessa

    Artikkeli on ollut joko Kalevassa tai Kaiku -lehdessä sen jälkeen, kun siinä mainitut henkilöt ovat jo kuolleet. Tekstissä kerrotaan, että kirjoitus on tehty pari vuotta Väärän papan (Antti Väärä) kuolemasta (1947). Ei ole varmaa tietoa siitä, kuka nimimerkki H.P. on ollut. Todennäköisesti Hanna Pasanen o.s. Hämälä. Väliotsikot ovat tallentajan eli Ritva Marttilan.

    Seurat Tuvalla kesällä 1925

    Useasti olen minä ajatuksissani muistanut teitä, te poismenneet harmaahapsiset uskovat tädit ja sedät. Sieluni silmäin edessä viivähdätte te muistikuvina kaikki yhdessä ja jokainen teistä erikseen. Olemuksenne, näkönne, niin – liikkeennekin keskellämme niin hyvin muistan – kaikki te liikutte yhtenäisenä, iän harmaannuttamina tuossa pyhässä kristillisessä hartaudessanne. Niin, tuollaisina te yhäkin keskellämme muistokuvina liikutte.

    (lisää…)

  • Aku pakinoi – Polttoainepula (1945)

    Pijetäänpäs tuumaustauko!
    Luin tästä Kalevasta erään ilmoituksen, joka pani tunteeni lievimmin sanoen: kuohuksiin. Taisi olla VR:n polttoainevarasto tai jokin sentapainen firma, joka ilmoitti ostavansa 4.000 kg kessua. Luin sen ja jahkasin, että siinä se nyt on – ei ole ollenkaan ihme, ettei tahdo olla liikkeissä kessuja, kun Valtion Rautatiet ovat niitä ruvenneet polttamaan. Vetureissa tietysti! Sillä ne ovat junat innostuneet seuraamaan myöskin aikataulua, kun ihan kessun voimalla…

    Yrittikin se junien kulku mennä ihan piirileikiksi, kun tännekin päin päiväjuna tuli yöllä ja yöjuna aamulla. Mutta kessu on saanut aikaan ihmeitä.

    (lisää…)