Laitasaari

Laitasaari: tarinoita Koivikosta Oulunsuun rajalle ja Sanginjoelta Lanin Sosolle.

Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Sivusto avattu julkiseksi 1.9.2016

    Kolmen kuukauden kesätauko on ohi ja Laitasaaren kylähistoriasivusto on jälleen auki kaikille lukijoille. Kiitos Laitasaari-Seura ry:n vanhoille ja uusille jäsenille kannatuksesta!

    Kirjaprojekti etenee seuraavasti

    • ensimmäiseen kirjaan tulee talohistoriat tiloista Vauhkola no 53 – Honkarinta no 78, julkaisuajankohta joulukuun 2016 alku
    • keskitymme nyt ristiintarkistamaan näiden sivujen sisällöt
    • toivomme myös lukijoitamme mukaan urakkaan – etsikää mahdollisia virheitä/puutteita/epäselvyyksiä ko. talohistorioista ja laittakaa niistä viestiä osoitteeseen laitasaari.blogi@gmail.com (ei kirjoittajien henkilökohtaisiin osoitteisiin) – mainitse viestissä talon nimi ja rekisterinumero ja perustele havaintosi
    • tarkistusten takarajapäivä on 30.9. eli aikaa on kuukausi
    • ristiintarkistukset on tehty ja kirjan taitto aloitettu
    • lisäämme sivustolle ennakkotilauslomakkeen – painomäärä on 200 kpl, kirjat toimitetaan tilausjärjestyksessä, Laitasaari-Seuran jäsenet etusijalla

    Nyt on myös viimeinen hetki lähettää näihin tiloihin liittyviä juttuja ja valokuvia!

    Palautelkaa mieleenne myös sivuston Ohje ja lukaiskaa läpi Useasti kysytyt kysymykset. Tekijänoikeuslauseke näkyy pääsivun oikeassa yläreunassa.

    – Solja ja Sari

  • Kaisa Kosusen elatussopimus 1844

    Täten minä Kaisa Kosunen olen holhoojani suostumuksella tehnyt sopimuksen veljeni Perttu Kosusen kanssa, että hän antaa minulle elatuksen kuolinpäivään asti, nimittäin

    • kaksi ja puoli tynnyriä viljaa puoliksi ruista ja ohraa,
    • leiviskän naudan- ja leiviskän lampaanlihaa palvattuna,
    • leiviskän suolalohta, leiviskän suolasiikaa, leiviskän tuoretta kalaa,
    • 1 ½ tynnyriä perunoita,
    • 3 kannua viinaa,
    • 5 leiviskää kahvia,
    • 3 leiviskää sokeria,
    • kannun maitoa Mariasta Mikkeliin, Mikkelistä jouluun puoli kannua ja muuna aikana 3/4 kannua,
    • 5 leiviskää pellavia,
    • yhden lampaan villan talvella ja kesällä kahden,
    • pieksut, joka kolmas vuosi mustat kengät,
    • 4 kappaa suolaa ja
    • lampaannahkaisen karvanutun,

    ja jos sairastun enkä jaksa hoitaa itseäni, hän hoitaa minut lämpimässä kamarissa, mitä vastaan kuolemani jälkeen Perttu tai hänen vaimonsa tai jos Jumala siunaa, heidän perillisensä saavat periä, mitä kuolemani jälkeen jää, mutta jos tila joutuu vieraisiin käsiin, tehdään erikseen kanne. Muhos 7.12.1844

    Kaisa Kosunen (puumerkki), Heikki Ähkönen holhooja, Perttu Kosunen (puumerkki)

    Oikeus totesi, että kiinnitys Perttu Kosusen omistamaan puolikkaaseen 3/4 manttaalin Kosusen tilaan no 9 oli uusittu 11.4.1859 ja päätti uusia sen nyt 10 vuodeksi, tilan omistaja oli nyt Heikki Kosunen, ja mikäli syystä tai toisesta sopimus raukeaa, on siitä ilmoitettava oikeuteen, että sopimus voidaan kuolettaa. 1 2 3

    1 tynnyri = 146,5 l
    1 kannu = 2,6 l
    1 kappa = 4,6 l
    1 leiviskä = 8,5 kg 4

  • Hangaskankaanlaita no 59 historia

    Mähylän isäntä keskellä

    Hangaskankaanlaita (nimenä myös Mähylä ja Hangaskangas) on saanut perustamispäätöksen 27.1.1778. Kuten muutkin uudistilat, se sai 20 vuoden verovapauden. Tila oli kooltaan 1/8 mtl.

    Ensimmäinen isäntä ja tilan perustaja oli Matti Kaaperinpoika Niska(nen) (s. 1756) – hänen sukuaan asui myös muualla Laitasaaressa. Lue Mähylän historia tästä.

    Kuvia Mähylästä kaivataan kovasti!

  • Aku pakinoi – Päästäkää meidät siitä pahasta! (1948)

    Ostokortti - Leskelä

    Tuskin tarvinnee sanoa, mikä se on, sillä riitaa rakastava Suomen kansa kaikessa sisukkaassa sapekkuudessaankin lienee kutakuinkin yksimielinen siitä, että kaikenkaltainen säännöstely on vihdoinkin lopetettava. Olkoonkin, että se pahimpina pulan päivinä on ollut välttämätön, ei se ole kaikissa suhteissa auttanut yhtään mitään. Kansanhuollon ”taikalaput” ovat lukemattomissa tapauksissa saaneet jäädä leikkaamatta, kun niitä ei ole ”noteerattu”. Esim. ne lihakortit ainakin maaseudulla olivat pelkkää koreutta. Niillä ei saanut koskaan mitään. Ja lihaa kuitenkin syötiin, niin kuin sitä syödään nytkin. ”Pimeät possut”, pässit sekä muut naudat opetettiin olemaan hiljaa aikansa ja sitten ”pantiin penkkiin” vähin kiljumisin sekä pistettiin poskeen niinikään hissunkissun. Tuliko siitä kenenkään omatunto kipeäksi, mene ja tiedä. Mutta koko se säännöstelyruljanssi lieneekin siirtänyt sen ns. omantunnon etupäässä sinne keskiruumiin yläosaan: toisilla vatsaan, muutamille rahalomsaan.

    Ja ne vaatekortit – moniko niilläkään on mitään saanut?

    (lisää…)

  • Rättäri sai säästöpankin ensimmäisen lainan

    Muhoksen kunnantoimisto (1930-luku)

    Nimellä Muhoksen kunnan Säästöpankki toimintansa aloittaneen pankin perustamispäätös tehtiin kuntakokouksessa 10.2.1887. Pohjarahasto, joka oli suuruudeltaan noin 600 markkaa, tuli hätäapurahastosta, jota oli säilytetty Limingan Säästöpankissa. Senaatin vahvistettua säännöt voitiin pankki avata yleisölle Valkolan talossa 25. huhtikuuta 1888.

    Ensimmäinen asiakasmerkintä oli lainan myöntämisestä rättäri Heikki Polviselle. Heikki tarvitsi luottoa lunastaakseen osan Siekkinen no 23 tilasta.

    (lisää…)