Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.
Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.
Lue Ohje ja Useasti kysyttyä
Sivustolla on useita kuvia, joissa on tuntemattomia henkilöitä. Tässä yksi kuvapari, joissa vasta nyt huomasin yhteneväisyyttä. Sama pöytä, lattia ja taustan ikkuna. Kuvat isonevat kun niitä klikkaa.
Katsele tuntemattomien kuvia – klikkaa linkkejä – naisia – miehiä – lapsia – perheitä – ryhmiä. Kaikki sivuston kuvat löydät täältä.
Muistathan ettei sivuston kuvia saa kopioida luvatta.
Niitä on vasikoitakin eri rotuisia, niin kuin ihmisiäkin ja muuta luomakuntaa, mikä mitäkin.
Joo, se on nyt henkinen työväestö enimmäkseen lomalla. Älypattereista on ruuvattu varakappaleet ”poikkee”, eikä ole siis niin nuukaa, mitä lörisee tai löriseekö mitään; mutta eihän sitä aina saata olla lörisemättäkään.
Vuoden 1905 maakirjan mukaan 1/8 manttaalin Ritokangas no 57 on pantu verolle vuonna 1785, ostettu perinnöksi 9.5.1862 ja se on saanut nykyisen nimensä Ritola maakirjatutkinnassa vuonna 1899. Tilanumero on vaihdellut, henki- ja rippikirjoissa näkyy myös numeroita 60 ja 61.
Ensimmäiset uudistilan raivaajat olivat nimeltään Juho Turkka ja Heikki Klemi.
Historiikin on kirjoittanut Ritva Nygrén ja voit lukea sen tästä.
P.S. Viitaten kiinnitettyyn artikkeliin, on tämä viimeinen talohistoriikki rekisterinumeroille 54-78. Jos sukuasi on asunut näillä tiloilla tai niistä lohkaistuilla tiloilla, ehdit vielä lähettää tietoja, valokuvia ja tarinoita syys-lokakuun aikana. Jatkamme muiden tilojen selvittelyä, jahka ensimmäinen kirja on tullut painosta.
Äiti oli saanut keväällä 1939 paikan Vaasan lääninrahastonhoitajana ja olimme muuttaneet sinne.
Uudenvuoden aattona 1939 Vaasaa pommitettiin rajusti. Kotimme viereiseen taloon Raastuvankadulla putosi räjähtämätön pommi, ja talomme asukkaat evakuoitiin.
Hätäratkaisuna meidät Wirkkulan perheen viisi lasta lähetettiin aluksi Tyyni-tädin (Korpi) luokse Ouluun, joka siihen asti oli säilynyt pommituksilta. Olimme olleet vasta pari tuntia perillä ja parhaillaan tervetuliaiskahvipöydässä, kun koko talo jysähti ja yläkerran ikkunasta nähtiin, miten pommeja putoili edessä oleville Heinäpään pelloille, niin että multa räiskyi. Oulun ensimmäinen pommitus oli alkanut ilman hälytystä.
Ouluun emme voineet jäädä, vaan jatkoimme matkaa mummon luokse Muhokselle, Laitasaaren Monolaan.
Kerron esimerkillisen hyvästä maan ja karjan hoidosta.
Seurasin rajanaapurina maatilan hoitoa ja olin myös joskus heillä töissä. Emäntä Naimi hallitsi karjanhoidon ja karjan jalostuksen. Mähylässä oli itäsuomalainen karja, jonka lehmistä osan oli vaimo tuonut tullessaan taloon emännäksi. Karjan rasvaprosentti oli yli viiden, kun se muilla roduilla jäi alle neljän. Silloin maidosta maksettiin rasvaprosentin mukaan. Valion meijeri palkitsi heidät joka vuosi ensiluokkaisesta maidon tuottamisesta. Talon tytär Terttu auttoi karjanhoidossa.