Laitasaari

Laitasaari: tarinoita Koivikosta Oulunsuun rajalle ja Sanginjoelta Lanin Sosolle.

Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Laitasaaren kylähistoriakirja 1 – ennakkotilaus

    Pitäjänkartta Laukanseutu

    Kirjan taitto on vielä kesken, mutta valmistuu piakkoin. Tarkkaa aikataulua on mahdotonta antaa, koska taittoa tehdään muiden töiden ohella.

    Ensimmäiseen kirjaan tulevat talohistoriat tiloista Vauhkola no 53 – Honkarinta no 78 sekä niistä lohkotuista tiloista. Myös niihin liittyvät artikkelit sekä muita sivustolla julkaistuja artikkeleja tulee mukaan. Arvioitu sivumäärä 250, kovakantinen, mv.

    Nyt keräämme ennakkotilaukset, jotta näemme mikä olisi kirjan painosmäärä. Tee tilaus 4.12. mennessä ja vain tällä lomakkeella. Kirjan hinta on 35 eur + mahd. pakkaus- ja postituskulut.

    Kaikki kirjan tilanneet osallistuvat myös kalenteriarvontaan!

    Siirry tilauslomakkeeseen tästä.

    Pidätämme oikeuden muutoksiin.

  • Oulujoen tukinuitosta

    Uittomiehiä veneissään

    Oulujoen Uittoyhdistys on perustettu vuonna 1910, toki joessa uitettiin puita aikaisemminkin. Aivan ongelmitta se ei käynnistynyt, mm. Konnun talojen isännät kirjoittivat samana vuonna Kaiku-lehteen

    Kysymys lain tuntevilta. Onko oikein, että uittoyhtiö Oulujoessa ohjepuomillaan Konnun talojen kohdalla, joilla on viljelysmaita sekä meijeri toisella puolella jokea, estää vapaan ylipääsemisen rantojensa kohdalla roomu- ja venekulkijoilta, ja jos siihen ei kerran oikeutta ole, niin toivoisimme, että sitä parempi mitä pikemmin tämä epäkohta korjattaisiin.

    Heikki Kontu         J. Kontu (Juuso Kontu eli Ähkynen) 1

    (lisää…)

  • Rohkea heinävaras

    Leskelän heinäväkeä (1920-luku)

    Muhoksella Laitasaaren kylässä on viime kuun lopussa Tihilän talon kartanoladosta yhdeksänä yönä heiniä varastettu. Varas ei ole liikkunut hevosen keralla, vaan säkillä ja takkavitalla ja miten milloinkin lienee niitä vienyt. Ladon ovea on yön ajaksi koetettu lujaa naulata ja pitää vahtia kartanon seudussa, vaan ei se ole mitään auttanut.

    (lisää…)

  • Viskaali tuli Laitasaareen

    Viskaali Wallinin muotokuva

    Ruotsista lähtöisin olevalla räätälimestari Olof Wallinilla (s. n. 1728-31, k. 4.5.1791) ja oululaisella vaimollaan Britha Mattsintytär Qvickillä (s. 30.8.1734) oli lapset

    1. Brita Maria (s. n. 1758) – on mukana vielä isänsä perukirjassa, mutta häviää sitten kirkonkirjoista eikä löydy haudattujen luetteloistakaan
    2. Jacob (s. 3.4.1761, k. 15.3.1831 keuhkopöhöön) – kauppias, puoliso ilmeisesti 15.11.1784 Oulussa Walborg Henrikintytär Sevon (s. 4.5.1760, k. leskenä vanhuuteen 16.4.1831 Oulu)
    3. Olof (s. 12.2.1770) – maaviskaali, Alakoistilan no 22 eli Viskaalin omistaja
    4. Caisa Gertrud (s. 1766, k. 1768)
    5. Eva Elisabeth (s. 30.10.1772) – naimaton, muutti Laitasaareen veljensä, sisarensa ja leskiäitinsä kanssa, kuoli 4.3.1811 tuntemattomaan sairauteen
    6. Sophia Magdalena (s. 19.3.1775, k. 12.8.1852 vanhuuteen) – muutti Laitasaareen, 1. puoliso joulukuussa 1797 kruunun nimismies, vääpeli Gustaf Adolph Nilsinpoika Eimele (myös Aimela, Aemelaeus, alk. Äimälä, s. 2.12.1769 Saloinen, k. 4.3.1802 vesitautiin),  2. puoliso 4.1.1805 leskimies Hannu Heikinpoika Puhakka (s. 3.5.1756 Muhos Puhakka no 19)
    7. Catharina Gertrud (s. 1778, k. 31.10.1780). 1 2 3

    (lisää…)

  • Aku pakinoi – Yltäkyllyyden maa (1949)

    Alpo ja Maria Sara Amerikassa

    Kun ihminen on elänyt kokonaisen vuosikymmenen heilimöivin helmuksin sekä puhkinaisin kyynärpäin ynnä tuntenut untensa haavemaillekin paperilakanain aavemaisen kahinan, niin vaikuttaa hyvin puetun ja pyntätyn ihmisen näkeminen suorastaan sadunomaiselta. Sellaisten satujen keijun, tai minkä lie prinsessan, satuin kohtaamaan. Se oli saapunut kultaisesta lännestä, hamasta kaukaisesta Kaliforniasta saakka. Ja hieno se oli alimmista untuvista jäykempiin peitinsiipiin asti. Silkkiä, hienointa silkkiä kaikki! Aina niistä nimettömistä alkaen. (Niin – kyllä minä nekin satuin näkemään.) Eivätkä ne varusteet kaikki yllä olleet. Ylen olivat moninkertaiset hepenet sillä naisella, niin että ihan pyörrytti – tällaista vanhaa körilästä.

    (lisää…)