Kun ihminen on elänyt kokonaisen vuosikymmenen heilimöivin helmuksin sekä puhkinaisin kyynärpäin ynnä tuntenut untensa haavemaillekin paperilakanain aavemaisen kahinan, niin vaikuttaa hyvin puetun ja pyntätyn ihmisen näkeminen suorastaan sadunomaiselta. Sellaisten satujen keijun, tai minkä lie prinsessan, satuin kohtaamaan. Se oli saapunut kultaisesta lännestä, hamasta kaukaisesta Kaliforniasta saakka. Ja hieno se oli alimmista untuvista jäykempiin peitinsiipiin asti. Silkkiä, hienointa silkkiä kaikki! Aina niistä nimettömistä alkaen. (Niin – kyllä minä nekin satuin näkemään.) Eivätkä ne varusteet kaikki yllä olleet. Ylen olivat moninkertaiset hepenet sillä naisella, niin että ihan pyörrytti – tällaista vanhaa körilästä.
-
SKS – perinnetiedon tallentaja Lyyli Similä Laitasaaresta
Lyyli Similältä (s. 11.4.1901 Laitasaari, Siekkinen no 52) on Suomen Kirjallisuuden Seuran (SKS) kansanrunousarkistossa varsin paljon erilaista perinnetietoa. Hän on lähettänyt arkistoon myös muilta keräämäänsä aineistoa. Osa perinteestä on toisintoja yleisestä perinteestä ja osa on Muhoksen, Laitasaaren tai sen ympäristöön liittyvää.
Filosofian tohtori, historian opettaja Jouni Kauhanen Vaalasta tutustui puolestamme aineistoon SKS:n arkistossa, mistä lausumme hänelle lämpimät kiitokset!
-
Mielenkiintoinen kuvapari – keitä he ovat?
Sivustolla on useita kuvia, joissa on tuntemattomia henkilöitä. Tässä yksi kuvapari, joissa vasta nyt huomasin yhteneväisyyttä. Sama pöytä, lattia ja taustan ikkuna. Kuvat isonevat kun niitä klikkaa.
Katsele tuntemattomien kuvia – klikkaa linkkejä – naisia – miehiä – lapsia – perheitä – ryhmiä. Kaikki sivuston kuvat löydät täältä.
Muistathan ettei sivuston kuvia saa kopioida luvatta.
-
Aku pakinoi – Jalorotuinen vasikka (1926)
Niitä on vasikoitakin eri rotuisia, niin kuin ihmisiäkin ja muuta luomakuntaa, mikä mitäkin.
Joo, se on nyt henkinen työväestö enimmäkseen lomalla. Älypattereista on ruuvattu varakappaleet ”poikkee”, eikä ole siis niin nuukaa, mitä lörisee tai löriseekö mitään; mutta eihän sitä aina saata olla lörisemättäkään.
-
Ritokangas no 57 historia
Vuoden 1905 maakirjan mukaan 1/8 manttaalin Ritokangas no 57 on pantu verolle vuonna 1785, ostettu perinnöksi 9.5.1862 ja se on saanut nykyisen nimensä Ritola maakirjatutkinnassa vuonna 1899. Tilanumero on vaihdellut, henki- ja rippikirjoissa näkyy myös numeroita 60 ja 61.
Ensimmäiset uudistilan raivaajat olivat nimeltään Juho Turkka ja Heikki Klemi.
Historiikin on kirjoittanut Ritva Nygrén ja voit lukea sen tästä.
P.S. Viitaten kiinnitettyyn artikkeliin, on tämä viimeinen talohistoriikki rekisterinumeroille 54-78. Jos sukuasi on asunut näillä tiloilla tai niistä lohkaistuilla tiloilla, ehdit vielä lähettää tietoja, valokuvia ja tarinoita syys-lokakuun aikana. Jatkamme muiden tilojen selvittelyä, jahka ensimmäinen kirja on tullut painosta.