Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Lyyli Similä: Aarnivalkeat

    Toistakymmentä vuotta sitten oli muutaman talon (Saarelan) poika ollut kyntämässä kotitalonsa peltoja jokitörmällä. Äkkiä oli sahrojen kärki tarttunut johonkin kovaan esineeseen niin lujaan että iso, vahva hevonen pysähtyi. Ajaja oli mitään aavistamatta käskenyt hevosta, mutta samassa oli alkanut mullasta kuulua helinää ja ”saharan” kärkeen oli ilmestynyt hyvin suuren pullon suuosa. Mies oli arvellut että pullossa oli ollut rahoja, ”vain ne painuvat maan alle ku en älynny ottaa. Hajin kotuva lapijon ja kaivon sitä peltuva, mutta en mittää löytäny. Pullon katkennu laita oli aivan kirkas.”

    Aarnitulien, eli murteessamme aarrevalakijain sanotaan palavan kesäaikana. Silloin niitä sanotaan ”puhistettavan”. Veljeni oli kerran huomannut ison pajupehkon palavan komein liekein lähellä rantatietä ja luullen junan kipinän sytyttäneen sen, kiirehti sammuttamaan paloa. Mutta kun hän tuli paikalle, ei palosta näkynyt jälkeäkään ja pajupehkokin oli yhtä tuuhea ja viheriä kuin ennenkin.

    (lisää…)

  • Pakinoitsija Marttiinus – Martti Putaala

    Kaltio 1958:1

    Joulun alla jätti syntymä- ja kotikaupunkinsa Oulun ikuisiksi ajoiksi toimittaja Martti Putaala, oululaisen sanomalehtimiesköörin tunnetuimpia hahmoja itsenäisyytemme aikana. Hän oli kuollessaan 61 vuoden ikäinen, mutta ehti silti toimia sanomalehtityössä yli 40 vuotta, josta ajasta tosin osan kansakoulunopettajana, osan vapaana sanomalehtimiehenä. Tämän ajan kuluessa tuli oululainen ja pohjoispohjalainen yleisö tuntemaan nimimerkit Pudas, Eskon puumerkki ja Marttiinus, joiden taakse itse toimittaja kätkeytyi. 1

    Näin alkaa muistokirjoitus Kaltio-lehdessä. Muhoksen kastettujen luettelon mukaan Martti Johannes Putaala syntyi Laitasaaressa Putaalan no 48 talossa 27. syyskuuta 1896 2 vanhemmilleen Iisakki Hermanni Ollinpoika Putaalalle (s. 1866, k. 40-vuotiaana keuhkotautiin 29.7.1907 Oulu) ja Liisa Aapontytär Hangaskankaanlaidalle (myös lyhempi versio Hangaslaita, s. 1858 Mähylä eli Hangaskankaanlaita no 59, k. leskenä 12.5.1919 Oulu). Lastenkirjassa Martin mainitaan kuitenkin syntyneen ja kastetun Oulussa sotarovasti V. G. Aulinin toimesta. Aulin asui perheineen Laitasaaren Viinikassa no 8.

    (lisää…)

  • Aku pakinoi – Paljon lapsia… (1941)

    Kuvan lapset eivät liity tarinaan, mutta tunnistatko heitä?

    -Siinä sitä nyt ollaan, sanoi mies, jolla on paljon lapsia. Häntä olisi naurattanut, jos hän olisi vielä osannut nauraa, mutta hän ei jaksanut edes hymyillä. Hän oli vuosikymmeniä sitten unohtanut sen taidon.

    Mies, jolla on paljon lapsia, muisti niin elävästi sen entisen ”hyvän ajan”, jolloin yleinen mielipide vaati, ettei saanut olla paljon lapsia. Ja hänellä niitä kuitenkin sattui olemaan. Ja siitä tuli hänelle kaikenlaista ikävyyttä, ja – häpeää. Entiset hyvät ystävät hylkäsivät hänet, kun heidän hyvät neuvonsa eivät vähääkään olleet auttaneet.

    (lisää…)

  • Oma maa mansikka, muu maa mustikka!

    Oma maa mansikka, muu maa mustikka! Näin tutusti alkaa Suomen ensimmäisen taiderunoilijan Samuli Kustaa Berghin runo ”Oma maa”.

    Samuel Gustaf Bergh (s. 2.12.1803 Oulu, k. 48-vuotiaana reumatismiin 5.7.1852 Halikko, haudattiin Ouluun 11.7.), kirjailijanimeltään Kallio ja suomalaisittain Samuli Kustaa Bergh, oli suomalainen runoilija. Hänen tuotantonsa jäi suppeaksi, mutta erityisesti runot ”Ystävälleni”, ”Sirkka” ja ”Oma maa” ovat tulleet tunnetuiksi. Berghiä pidetään yhtenä 1800-luvun tärkeimmistä lyyrikoista.

    Samuel syntyi Oulussa varakkaaseen perheeseen. Isä Samuel Wilhelm Johaninpoika Bergh (s. 21.4.1750 Liminka, k. 59-vuotiaana keltakuumeeseen 7.3.1810 Oulu) oli kauppias ja laivanvarustaja. Äiti, Limingan kappalaisen tytär Anna Margareta Arvidintytär Mennander (s. 2.1.1773 Kalajoki, k. 32-vuotiaana keuhkotautiin 16.12.1805 Oulu), oli miestään paljon nuorempi ja tämän kolmas vaimo. Molemmat vanhemmat kuolivat, kun Samuel oli vielä lapsi. Runsaan perinnön ansiosta hän saattoi kuitenkin käydä koulua itseään paljon vanhemman veljen holhouksessa. 1 2

    (lisää…)

  • Lyyli Similä: Siekki-Olli ja muut näkijät

    Näkijäksi sanotaan ihmistä, joka näkee kirkonväkiä, pikku-ukkoja y.m. Näkijät, ainakin meidän seudulla ovat olleet miehiä, yksi elää vieläkin. Näkijäksi sanotaan tulevan, jos esim. ruumisarkun liina hipaisee kasvoihin.

    Noin 30-40 vuotta (huom – teksti kirjoitettu 1930-luvulla) sitten oli Muhoksella Siekkisen talossa isäntä jota kutsuttiin Siekki-Olliksi. Hän oli taikuri. Kerrankin hän sytytti metsän palamaan, saadaksensa kuivaa polttopuuta. Hän kiersi kävellen sen paikan minkä aikoi polttaa. Ja tuli poltti tuon kierroksen sisällä olevan osan, mutta ei mennyt ulkopuolelle.

    (lisää…)