Laitasaari

Laitasaari: tarinoita Koivikosta Oulunsuun rajalle ja Sanginjoelta Lanin Sosolle.

Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Norjan pappa Muhoksella 1964 – osa 2

    Hjalmar Kärnä

    Isiensä mailla  Muhoksella vierailleen silloin 82–vuotiaan teräsvaari Hjalmar Kärnän Norjan Vadsjöstä tarina jatkuu. Hjalmar Kärnä oli tunnettu myös monivuotisena Kirjeitä Ruijasta -kolumnien kirjoittajana sanomalehti Kalevassa. Arkistolöydön teki Pentti Lohela.

    Siitä on jo kauan kun kävin Muhoksella, enkä ole vielä päässyt kotia Jakobselvaan. Mutta olen hiljalleen matkustellut kotia päin.

    Vaimoltani olen saanut vastaanottaa 3-4 kirjettä ja nyt hän on myös täällä Nordkabissa, jossa olemme käyneet merellä kalastusretkellä. Se kun on niin viehättävää kun itse saa kalat vetää merestä. Itse valmistan myös siitä ruokaa, kalastahan saa monta ruokalaatua kun vain itse viittii laittaa.

    (lisää…)

  • Laitasaaren esineistöä – kengityspakki

    Kengityspakki

    Kengityspakki
    Lahjoittanut Pentti Ojala (Sieppo no 20), 2008

    Laatikkomallinen pakki, jossa kantokahva. Korkeat päädyt, jotka kahva liittää yhteen. Matalammat sivut. Koottu nauloilla. Pakissa metalllisia työkaluja, mm. pihdit, hohtimet, raspi, vuolupuukko jne.

    Puu, mänty. Työkalut terästä. Kork. 37 cm, lev. 21 cm, pit. 29 cm. Laidan korkeus 19 cm.

    Käyttötarkoitus: hevosen kavioiden vuolu ja kengitys.

  • Aku pakinoi – Korvikkeita (1941)

    Käärmelän pirtissä?

    Kuvan henkilöt eivät liity tarinaan, mutta tunnistatko heitä?

    Se ei ollut näin alku- vaan loppukuulla, kun herrasväki Kääpä-Koivu sai aiheen pistäytyä visiitillä herrasväki Kuretsuolla. Ja se aihe oli sikäli arkaluontoinen, ettei sitä oikeastaan voi julkisuudessa mainita. Rouva Kääpä-K. vain sen kuiskasi miehelleen herra Kääpä-K:lle. Herra Kääpä-K. kuiskasi vastaan, ettei vain suotta vaivauduta. Siihen sanoi rouva Kääpä-K., että kyllä se on aivan varmaa, se kun on sellainen hamstraaja se rouva Kuretsuo, niin että kyllä siellä kannattaa käydä, kun ei ole edes korviketta saanut moneen päivään ja tärkeitä asioita olisi – sellaisia päivänpolttavia kysymyksiä, joista piti joutua haastelemaan ennen kuin muut ennättävät. Ja jospa se antaisi sitä oikeata, kun sillä kerran varmasti sitä on, jos antaa raahtii.

    (lisää…)

  • Elämää ennen vanhaan Väärän tilalla – osa 2

    Eila Nurro o.s. Valkonen muistelee lapsuuttaan Laitasaaren Väärän tilalla. Artikkelin ykkösosa on täällä.

    Huovilan koulu, Lotat ja pikkulotat sota-aikana

    Koulumatkat kuljettiin veneellä joen toiselle puolelle Huovilan koululle. Anna-äidin veli Veetu vei lapsia veneellä kouluun ja sai siitä palkkaakin.

    Opettajana toimi Lyydia Hirvelä. Apuna oli sairaanhoitaja neiti Näsi. Sota-ajasta Eila muistaa esimerkiksi miten Oulun pommitettiin. Lyydia Hirvelä oli sanonut, että nyt mennään mettään, eikä lähetä sieltä ennen kuin hän antaa luvan.

    (lisää…)

  • Lyyli Similä: Kestiheliasta

    Huovisen veljekset Tanskassa maatalousopissa

    Kestihelijan Aappo selevitti kerran, että hän oli venepoikana Yli-Muhoksella. Koskija ylös kun ei veneitä saanut muuten, kun ne hevosella vedätettiin tietä myöten. ”Lähimmä viemään venneitä monella hevosella ja isäntä kielteli, oottakaa vähä, minä tuun yhteen mukkaan. Me ajamma hilijalleen, annamma hevosten kävellä, kyllä te tappaatta.

    Isäntä oli lähteny jäläkeen. Välillä oli suo ja siinä suuri kivi. Kivellä oli palanut suuri nuotio. Isäntä meni ja lämmitteli käsiään nuotiossa arvellen poikien sen siihen laittaneen. Tavoitettuaan pojat oli hän kysynyt miten te niin pijan sen nuotijon kerkesittä tehä, kum minä niin pijan jouvuin teijän jäläkeen eikä teitä näkyny suolla ollenkaan!” Mutta pojat tekivät tyhyjäksi, he eivät olleet nuotijuva laittaneet. Olivat tulleet siihen tulokseen, että se oli aarrevalakija, joka siinä kivellä paloi.

    (lisää…)