Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Vuosikokous ja 2. kirjan julkistaminen 18.5.2019

    Laitasaari-Seura ry:n vuosikokous pidetään lauantaina 18.5.2019 Laitasaaren seurojentalolla, Rantatie 272, 91510 Rova. Hallitus kokoontuu klo 13:00 ja vuosikokous alkaa klo 14:30. Käsitellään sääntömääräiset asiat. Vuosikokoukseen voivat osallistua kaikki seuran jäsenet.

    Laitasaaren kylähistoriakirja 2:n julkistaminen ja jakelu ennakkotilanneille heti kokouksen jälkeen klo 16. Noudettavat kirjat on laskutettu 13.5. – tarkista sähköpostisi (koskee seuran jäseniä). Postitettavien kirjojen lähetys jäsenille aloitetaan seuraavalla viikolla. Kirjaa (532 s.) voi ostaa myös paikanpäällä tilaisuudessa (á 40 eur, käteismaksu), myös ei-jäsenet. Kirjassa on tilat Ketola no 27 – Siekkinen no 52, Laitasaaren, Hyrkin ja Huovilan koulut sekä Koivikon maatalouskoulu. Tilauslomakkeen löydät täältä. Jäsenhakemuksen voit tehdä täällä.

    Kahvitarjoilu.

    Tervetuloa!

  • Aku pakinoi – Jo välähti Nuottarannassakin (1921)

    Otamme taas isosta aikaa tämän varakappaleen – kynän, piti meidän sanoa – käteemme ja selostamme näitä Nuottarannan kuulumisia, joita ei ole Kalevan palstoilla näkynyt toviin aikaan, kun sattui niin onnettomasti, että tämä sen ainoa kirjeenvaihtaja ensin poltti kätensä kuumalla puurolla ja sitten kuoli se musta koiranpenikka naapuritalon russakkain kanssa yhteiseen ja yleiseen myrkytykseen, ja sen jalon elukan kuolema saattoi kirjeenvaihtajan niin yrmeäksi ja epäluuloiseksi, että oli vähiltä livistää terveellisempiin ilmansuuntiin, ettei vain jonain kauniina iltapuhteena löytäisi itseään sudenridasta, käpälälaudasta tai jostain paikasta taikka yksinkertaisesti makaamasta kalpeilla kääriliinoilla ympärillään joukko Nuottarannan murhepukuista hautajaisyleisöä, joka juotuaan vainajan jälleenjääneet kahvivarat, keskustelisi, että vainaja taisi siltäkin olla jalo mies, vaikka olikin niin pöljä, että luuli boorihappoa ruokasuolaksi.

    (lisää…)

  • Aku pakinoi – Nuottarannan tietäjä (1921)

    Nuottaranta oli elänyt kuin synkeässä säkissä. Mitä lieneekin kirjoitettu tähtiin sen tulevaisuuden kohtalosta, se on ollut visusti salattuna Nuottarannan inhimillisiltä silmiltä. ”Iloko vai murhe sille suotu”, kuten innoittunut runoilija sydämensä yltäkylläisyydestä huudahtaa, ”salattu tuleviin on aikoihin”.

    Mutta nyt on Nuottaranta käynyt läpi tämänkin välttämättömän kehityskauden ja lukee tulevan kohtalonsa avautunutta kirjaa niin kuin ennen aapista tai almanakkaa.

    Kaikilla kansoilla ovat olleet viisaansa ja profeettansa hra Mooseksesta alkain. Nuottaranta on sitä odottanut lähemmäs 10 000 vuotta. Ja tulihan se viimein sinnekin. Oli jo aika tullakin sillä tälle hataralle ja madonsyömälle maailmalle ennustetaan pikaista siirtymistä ajasta iankaikkisuuteen. Joka lienee melkoinen taival, sikäli mikäli ymmärrämme tuota salaperäistä käsitettä.

    (lisää…)

  • Pappilat paketissa

    Loppukiri tuotti tulosta ja saimme viime hetkellä valmiiksi myös Viinikan no 33 eli Alapappilan asujaimistot. Myös pappilan eli Koortilan no 34 historiikkia tarkennettiin ja lisättiin lähdelinkkejä.

    Aika hieno ”tähtirivi” on jo vasemmassa valikossa. Kiitos Lea, Sari ja Ritva!

    Näin kevään kunniaksi artikkelikuvana ovat (tulevat) rovasti ja ruustinna simaa hörppimässä! Alapappilan kuvaa etsimme ja kysyimme sitä kirkkoherranvirastostakin, mutta ei löytynyt. Harmi!

  • Muistoja Rovan pysäkistä

    Tekstit poimittu kommenteista, joita tuli aikoinaan artikkeliin Rovan pysäkki.

    Pekka Karppila:

    1960-luvun alussa Rovan pysäkillä tuli vierailtua, koska siellä olivat pysäkinhoitaja Toivo Langin ja vaimonsa Anna-Liisan lapset Ritva ja Risto. Siskoni Riitan kanssa siellä tuli käytyä leikkimässä ja samalla ihmettelemässä suuria vetureita ja junia. Pysäkin ympäristö oli hyvin hoidettu kuten leikattu nurmikkoalue hopeapajuineen. Asemarakennuksen lisäksi pihapiirissä olivat ulkorakennus, sauna, maakellari ja wc-rakennus asiakkaille (miehille ja naisille erilliset). Kaivo oli lähellä saunaa. Vuosituhannen alussa paikalla oli vain pensaiden seassa tuo kaivo ja maakellari.

    1960-luvun loppupuolella pysäkki taisi muuttua miehittämättömäksi. Resiinavarasto paloi joskus 1970-luvulla, pari resiinaa siinä taisi mennä, ehkä muutakin tavaraa. 1975 kevättalvella nousimme minä ja Arolan Kalevi vielä lättähattuun tuolta pysäkiltä, olimme palaamassa viikonloppulomalta armeijasta ja suuntana Oulu. Henkilöliikenne taisi loppua paria vuotta myöhemmin.

    Pentti Lohela: (lisää…)