Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Runoilija Salli Lundin elämästä näytelmä

    Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan rahasto jakoi 17.5. Tyrnävällä Hannuksen piilopirtissä järjestetyssä vuosijuhlassaan apurahoina, palkintona ja taidelahjoituksena yhteensä 690.000 euroa.

    Apurahoja myönnettiin yhteensä 55 hakijalle. Apurahahakemuksia Kulttuurirahasto vastaanotti yhteensä 560. Apurahojen lisäksi myönnettiin 15.000 euron palkinto ja taidelahjoitus.

    Teatteri-ilmaisun ohjaaja Niina Aho ja työryhmä, Oulu: runoilija Salli Lundin elämästä kertovan näytelmäproduktion toteuttamiseen 12.000 euroa.

    Lue lisää Salli Lundista täältä. Kaikki Sallin kirjoitukset sivustollamme löydät tämän linkin kautta. Jäämme innolla odottamaan näytelmää! 1

  • Taksa asianomaisille kestikievareille Oulun läänissä (1911)

    Kosulan kestikievaria pidettiin vuoteen 1927 asti. Ensimmäiset maininnat Laitasaaren kestikievareista ovat 1760-luvulta Kestistä no 35.

    Ylin kestikievarin taksa Oulun seudulla, suluissa alin, punaisella Muhoksen taksat (Hyrkkään kestikievari 1913)

    1 ruoka-ateria, lämmintä ruokaa 2 mk (75 p) 1,10 mk
    1 ruoka-ateria, kuivaa ruokaa 1 mk (50 p) 1 mk

    1 litra maitoa 30 p (15 p) 10 p
    1 litra piimää 15 p (5 p) 10 p
    1 kilo voita 3,50 mk (2,50 mk) 3 mk

    (lisää…)

  • Porinoita Pirttijärveltä – osa 3

    Sanginjoen kylän Vanhatalossa asuvaa Esko Holappaa haastatteli Pentti Lohela joulukuussa 2017. Haastattelu julkaistaan kuuden artikkelin sarjana. Kiitos Pentti ja Esko!

    Tie Tuppelaan valmistui vuonna 1962 tuohon Lammin risteykseen. Siitä pääsi tänne jotenkin hevosella, mutta huono se oli. Olen myöhemmin ihmetellyt, miten sitä näki mennä kouluun syksyllä, kun ei tietä ollut, taivaalle katsomalla jotenkin näki. Tie oli Tuppelankankaan risteykseen asti. Sitä tehtiin hevospelillä monta vuotta. Muhoksen tiellä, Korilan kankaalla kun ne vuonna 1957 oikaisi sen mutkan, niin sisaren mies sahasi sen metsän siellä. Yksi petäjistä oli 82 cm halkaisijaltaan ja se kaadettiin justeerilla. Minäkin oli siellä poikana hommissa ja parkkailin pikkupöllejä.

    (lisää…)

  • Vuosikokous ja 2. kirjan julkistaminen 18.5.2019

    Laitasaari-Seura ry:n vuosikokous pidetään lauantaina 18.5.2019 Laitasaaren seurojentalolla, Rantatie 272, 91510 Rova. Hallitus kokoontuu klo 13:00 ja vuosikokous alkaa klo 14:30. Käsitellään sääntömääräiset asiat. Vuosikokoukseen voivat osallistua kaikki seuran jäsenet.

    Laitasaaren kylähistoriakirja 2:n julkistaminen ja jakelu ennakkotilanneille heti kokouksen jälkeen klo 16. Noudettavat kirjat on laskutettu 13.5. – tarkista sähköpostisi (koskee seuran jäseniä). Postitettavien kirjojen lähetys jäsenille aloitetaan seuraavalla viikolla. Kirjaa (532 s.) voi ostaa myös paikanpäällä tilaisuudessa (á 40 eur, käteismaksu), myös ei-jäsenet. Kirjassa on tilat Ketola no 27 – Siekkinen no 52, Laitasaaren, Hyrkin ja Huovilan koulut sekä Koivikon maatalouskoulu. Tilauslomakkeen löydät täältä. Jäsenhakemuksen voit tehdä täällä.

    Kahvitarjoilu.

    Tervetuloa!

  • Aku pakinoi – Jo välähti Nuottarannassakin (1921)

    Otamme taas isosta aikaa tämän varakappaleen – kynän, piti meidän sanoa – käteemme ja selostamme näitä Nuottarannan kuulumisia, joita ei ole Kalevan palstoilla näkynyt toviin aikaan, kun sattui niin onnettomasti, että tämä sen ainoa kirjeenvaihtaja ensin poltti kätensä kuumalla puurolla ja sitten kuoli se musta koiranpenikka naapuritalon russakkain kanssa yhteiseen ja yleiseen myrkytykseen, ja sen jalon elukan kuolema saattoi kirjeenvaihtajan niin yrmeäksi ja epäluuloiseksi, että oli vähiltä livistää terveellisempiin ilmansuuntiin, ettei vain jonain kauniina iltapuhteena löytäisi itseään sudenridasta, käpälälaudasta tai jostain paikasta taikka yksinkertaisesti makaamasta kalpeilla kääriliinoilla ympärillään joukko Nuottarannan murhepukuista hautajaisyleisöä, joka juotuaan vainajan jälleenjääneet kahvivarat, keskustelisi, että vainaja taisi siltäkin olla jalo mies, vaikka olikin niin pöljä, että luuli boorihappoa ruokasuolaksi.

    (lisää…)