Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.
Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.
Lue Ohje ja Useasti kysyttyä
Työselosteiden laatija Olga Maria Frans Oskarintytär Laine palveli lähes 40 vuotta meijerikkönä, valmistumisensa jälkeen 25 vuotta Tyrnävän Osuusmeijerissä, ja Kuusamon Osuusmeijerissä johtavaksi meijeriköksi kutsuttuna käynnistämään meijerin toimintaa 1950-luvun alussa, jääden sieltä eläkkeelle 1960-luvun loppupuolella. Olga oli syntynyt 1904 ja kuoli Oulussa 101-vuotiaana vuonna 2006. 1
Kun torpparin leski Kaisa Väärän lehmät Muhoksen Laitasaaren kylässä eräänä iltana viime viikolla palasivat laitumelta pahasti ölisten, lähti torpan poika pahaa aavistaen pyssyineen metsään ja löysi yhden lehmistä suden raatelemana. Ainoastaan etupuoli ruumista oli enää lehmästä jäljellä.
Kun tämä raateleminen tapahtui aivan lähellä ihmisasuntoja, voi siitä päättää kuinka rohkeiksi pedot ovat käyneet.
Samana yönä joutui lammas Apajan takalistolla suden saaliiksi. 1
P.S. Kuka oli tämä torpparin leski Kaisa Väärä? Ilmeisesti Kaisa Hämälä o.s. Kaiponen Väärän no 5 torpasta.
Vapaaehtoisella huutokaupalla, joka toimitetaan ensi heinäk. 8 p:nä alkaen kello 8 ap. Muhoksella Rauhalassa jossa tarjotaan myytäväksi Yliväärän tila no 13 ja siihen yhdistetty Rauhalan palstatila Muhoksen pitäjän kirkonkylässä. Kokonaispinta-ala 205 ha, josta vilj. 30 ha sekä Lealan tila no 1 samoin Muhoksen kirkonkylässä kokonaispinta-ala 78 ha, josta vilj. 13 ha. Rakennukset ovat molemmissa hyvässä kunnossa ja sijaitsevat luonnonkauniilla paikoilla Oulujoen rannalla.
Kalaukkoni! Verkkosi venyttäin
vedit suojasta vesille ehättäin
vaikka näyttääkin yltyvän ujeltamaan
taas koillinen vanhoissa kujeiluissaan.
Jo piipussakin tanssiinsa riehahtaa
katonharjalla vonkuu ja loukuttaa.
Kalaukkoni! Polulla vieläkään
en kyykkivän koukkuista varttasi nää.
Pihakoirakin närhille ärhentää
sana sievoinen meitäkin lähentää…
Näin varpua vitsalla virvontaan
runonpunoille väännän; tietää saat:
sinä tuhlaajapoikani katumaton
olet aikamme tuhlari sietämätön.
Tuhatyhdettä touhua toimittain
meiltä elämäkin liukuu livahtain.
Olen kurkkinut rannalle ruudustain
yhä hartaammin kutsuni uudistain.
Tule! Taaperra liinaani valkeaan
työn suonista kouraasi kuivaamaan!
– Salli Lund