Laitasaari

Laitasaari: tarinoita Koivikosta Oulunsuun rajalle ja Sanginjoelta Lanin Sosolle.

Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Suursiivouspäivä Parantolassa

    Siivousta parantolan parvekkeella

    Tässä luutut ja harjat huiskaa,
    vesi kaiken lian poijes suihkaa.
    On suursiivous käynnissä.
    Siivoojina ovat tässä Iida ja Martta, pukkia pesemässä.
    Emäntä Ontero oiva, sysäyksiä kaiteelle antaa,
    Taimi vain on luutua vääntämässä.

    Kuva on 1930-luvun loppupuolelta; Vas. Taimi Aliina Tapio o.s. Kilpeläinen (s. 1910) Jurvakaisen no 25 Lippo-Tikkasesta. Emäntä Onterosta no 60 oli Hilma Mäkelä o.s. Palovaara (s. 1897), tunnistus Aino Keränen (o.s. Mäkelä), Hilman tytär. Keitä olivat Iida ja Martta?

  • Laukussa leipää ja piimää

    Eihän sitä joka sunnuntaiksi, kun oltiin esimerkiksi kartoittamassa, tultu suinkaan kotiin, vaan sitä oltiin montakin viikkoa ja talosta taloon vaan kuljettiin.

    Tämä maanmittausinsinööri Heikki Järvelän lausahdus tiivistää mainiosti 1900-luvun alkupuolen maanmittarin kenttätyökauden. Maanmittarit olivat aikansa tutkimusmatkailijoita, jotka liikkuivat niin pelloilla, metsissä, tuntureilla kuin vesilläkin.


    Kuvassa kartografi Heikki Junno nautti ruokansa puukulhosta (Lähde: Maanmittausmuseo)

    Matkanteko vei suuren osan maanmittarin ajasta 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Paikasta toiseen liikuttiin jalan, hevosella, veneellä, junalla ja höyryaluksilla. Mikään muu virkakunta ei matkustanut yhtä paljon, eikä mikään muu virkamiesryhmä tutustunut yhtä perinpohjaisesti maahan, asutukseen, ihmisiin ja luontoon kuin maanmittarit. Kanssakäyminen oli läheistä ja pitkäaikaista.

    (lisää…)

  • Halkolautalla Pyhäkoskessa (1938)

    Rakankallio 1898

    Kiitos Eila Tillman-Sutelalle kertomuksesta!

    Tervareitin toimittaja Veikko Lukan (1943-1996) tekemä haastattelu (24.11.1977, n:o 47) isästäni Onni Tillmanista (1907-1982) sisältää kuvauksen tapahtumasta, jota isäni piti elämänsä vauhdikkaimpana mieleen jääneenä seikkailuna – Pyhäkosken laskeminen halkolautalla keväällä 1938. 1

    Laitasaaren talollisille kuulunut vapaa uitto- ja lautanlaskuoikeus oli vaarassa Oulujokeen suunniteltavien voimalaitosten vuoksi. Utajärven puolella Utosjoen varressa olevien ulkometsäsarkojen tukkeja, halkoja ja aidaksia oli vuosikymmenien ajan laskettu lautalla Utosjokea ja Oulujokea myöten Laitasaareen. Perinne oli tosin jo katkennut, mutta laitasaarelaisten mielestä lauttausoikeuden menettämisestä olisi siitä huolimatta pitänyt saada kunnon korvaus.

    (lisää…)

  • Laitasaari-kalenteri vuodelle 2022 – seura 20 vuotta

    Kalenteri 2022

    Laitasaari-Seuran 20-vuotisjuhlavuoden kunniaksi kalenteri seuran jäsenille hintaan 10 euroa. Lähetä tilauksesi lomakkeella (klikkaa linkkiä, avautuu uuteen ikkunaan). Kalentereja on painatettu rajattu määrä joten kannattaa olla nopea!

    Tilauksen voit tehdä myös lähettämällä tarvittavat tiedot osoitteeseen laitasaari.tilaukset [ at ] gmail.com

  • Hevonen ja mies hengenvaarassa (1892)

    Jäidenlähtö Oulujoessa 13.5.1929

    Artikkeli Oulun ilmoituslehdestä 129 vuoden takaa. Tällä laitasaarelaisella isännällä oli ollut onni matkassa – kahdesti oli joutunut hukkumisvaaraan Oulujoella. Toisesta tilanteesta tarkemmin artikkelin lopussa.

    Oulujoki ei jäädy yhdellä kertaa joka paikasta. Sulana on se nytkin vielä Laukan ja Siekkilän talojen kohdalla Muhoksella Hakkarilan saaren yläpäästä aina Määtän saareen asti. Rantajäät ovat kumminkin niin lujat että hevosilla voidaan niissä paikoin ilman vaaratta kulkea.

    Vaan tuonnoittain muutamana yönä oli onnettomuus tapahtua kun talokas Perttu Pelkonen oli kirkonkylästä paluumatkalla kotiinsa päin. Kun hevonen kulki hiljaa rantajäätä myöden Siekkilän rannassa eteläpuolella Oulujokea, laski hän ohjakset rekeen sivullensa ja rupesi panemaan piippuunsa. Nuolen nopeudella kääntyi hevonen rantajäältä selkäjäälle eli joelle päin Laukan taloa kohden. Pian olikin hevonen sulassa ja alkoi uida reki perässä vastakkaiselle puolelle jokea. Mutta onneksi ehti Pelkonen pudottaa itsensä reestä jäänreunalle samassa kuin heikko jäänreuna särkyi hevosen jalkain alla.

    (lisää…)