Runo murisee

Nuotan vetoa Oulujoella (1890)

Kalaukkoni! Verkkosi venyttäin
vedit suojasta vesille ehättäin
vaikka näyttääkin yltyvän ujeltamaan
taas koillinen vanhoissa kujeiluissaan.
Jo piipussakin tanssiinsa riehahtaa
katonharjalla vonkuu ja loukuttaa.

Kalaukkoni! Polulla vieläkään
en kyykkivän koukkuista varttasi nää.
Pihakoirakin närhille ärhentää
sana sievoinen meitäkin lähentää…

Näin varpua vitsalla virvontaan
runonpunoille väännän; tietää saat:
sinä tuhlaajapoikani katumaton
olet aikamme tuhlari sietämätön.
Tuhatyhdettä touhua toimittain
meiltä elämäkin liukuu livahtain.

Olen kurkkinut rannalle ruudustain
yhä hartaammin kutsuni uudistain.
Tule! Taaperra liinaani valkeaan
työn suonista kouraasi kuivaamaan!

– Salli Lund

Kategoria(t): 60 Ontero Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaus kohteessa Runo murisee

  1. Lahja Holma sanoo:

    Salli Lundin kyky kuvata aikansa elämää ”vääntämällä” kerrottavansa helposti luettavaan runonmuotoon on kyllä vertaansa vailla :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *