Laitasaari

Laitasaari: tarinoita Koivikosta Oulunsuun rajalle ja Sanginjoelta Lanin Sosolle.

Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Perttu Perttunen käräjöimässä

    Oulun pitäjän kesäkäräjillä 6.-8. syyskuuta vuonna 1675 kävi talollinen Bertil Perttunen käräjiä hauptmanni (vouti) Vitus Besoldusta vastaan väärin perustein kannetuista veroista.

    Bertill Perttunen vastaan Vitus Casparus Besoldus no 36

    Raatimies Anders Kauhanen teki valituksen talollinen Bertill Jönsson Perttusen valtuuttamana Oulun vapaaherrakunnan hauptmannista Vitus Casparus Besolduksesta, koska hän on kantanut mainitulta Perttuselta  verot ¼ manttaalista vuosilta 1673 ja 1674 vaikka mainittu tila ei koskaan ollut vapaaherrakunnalle lahjoitettu ja Hindrich Halonen joka samaa ¼ manttaalia nyt  pitää hallussaan on veronsa kruunun voudille  samasta ¼ manttaalista suorittanut; ja siis kaksinkertaisesti vero mainitusta neljäsosan manttaalista on kannettu; siksi  laamannioikeus 10.7. palauttanut asian ja esittää Perttuselle 2 vuoden verojensa palautusta haettavaksi hauptmanilta tai siltä joka oli syyllinen.

    (lisää…)

  • Vallesmannin perhe, muistoja Heljästä

    Pekka Inkilä ja Greta Tiger

    Raimo Ranta on koonnut lainauksia Sesse Koiviston romaanista Vallesmannin perhe, joka perustuu hänen isänäitinsä Eufrosyne Tigerin eli Effan ja tämän perheen elämänvaiheisiin. Sesse käytti kirjan lähteinä Effan ja muiden sukulaistensa kirjeitä, sanomalehtileikkeitä ja setänsä Arthurin muistelmia. Kirjassa kerrotaan myös Heliasta ja sen asukkaista. 1

    Seppämestari Johan Tiger kirjoittaa pojalleen Fransille 28.4.1881

    Oskari on ostanut Muhoxselta Hellin maa eli Helion maan, josta hän maksoi 7000 ja 300 markkaa ja sitä seurasi kaikki maanpäällinen, nimittäin 9 lypsävää lehmää ja muita pikku eläimiä, hevonen ja kaikki maan päälinen möbelein kanssa. Oskar on myynyt meitän vanhan puolen Wilanterille 2000 markasta ja meillä tule muutta Muhoxelle asumaan kesällä sillä Oskari on fryntännyt koko kartanon, ettei jää kun 1 kamari ja skööki ittelle asuva.

    (lisää…)

  • Lumiaisen akan kohtalo

    Lumiaisen talon raunioilla (1913)

    Lumiaisen talon rauniot – tarina Lumiaisen akasta löytyi Kirjastovirman sivuilta. Lisäämme sen tännekin, koska käsittelee kyläämme.

    Oli Muhoksella Lumiaisten talo pienoisen pitkänkapean Lumiaisjärven rannalla, Oulujoen pohjoispuolella. Elipä talossa emäntä, aika kielevä akka, jonka rajantakaisetkin retkeläiset rauhantoimissa kulkiessaan olivat tulleet tuntemaan. Kai olivat monta kertaa hänen kanssaan suukopua pitäneet.

    Mutta kun vihan aika tuli ja vainolaisten nähtiin taloon ryntäävän, mentiin piiloon kuka kunnekkin ennätti. Emäntä hädissään syöksähti sillan alle nauriskuoppaan, ”Jotta täällä mä kai säilyn, kun vallan hiljaa olen”. Vainolaiset ennättivät tupaan ja keskenään muistelivat: ”Tässä talossahan se oli ennen kielas akka, mutta mihinkäs se nyt on joutunut?” 

    Akkapas ei malttanutkaan äänettä moista loukkausta kuulla, vaan päläytti piilostansa: ”En ole kielas enkä mielas, vaan sanon asiat arvolleen”. A vot, tuostahan akka rukka keksittiin ja raahattiin piilostaan ulos ja surmattiin, ja sen jälkeen talokin poltettiin.

    Siihen loppui senkin talon tarina. Eläjät hävisivät sodan melskeissä, ettei enää ollut uuden kodin kohottajaa sille sijalle. ”Kartanon kedon” nimellä kuuluvat emännän entiset pellot nykyään Kopsan talolle. Nähdään nurmikolla useita kiukaan ja huoneen sijoja. Siinä erään kiukaan vieressä vielä muuan kolmihaara koivukainen humisee Lumiaisten kielaan emännän surullista tarinaa. 1

  • Puujalka nimitys Tuohinolle

    Olen pari päivää kirjoittanut auki Tuohinon no 50 historiaa eri lähteistä. Tuohinosta löydän asukkaita ensimmäisen kerran vuoden 1764 alkavasta rippikirjasta. Vuodesta 1770 alkaen talossa asustelee uudistilallisen tittelillä Pekka Siira vaimoineen. Pekan alkuperää en ole vielä ehtinyt selvittää. 1 Utajärvellähän on eräs mielenkiintoinen Siiran talo, jonne mm. muuttaa Repolan Pogostalta vuonna 1732 tullut Ohvo Lesonen, Ohvo on Vienan Venehjärven kylästä. 2

    No mutta palataanpa Tuohinon taloon. Perinnetarina kertoo, että Tuohino sai lisänimensä Puujalka saksalaissyntyisen makkaramestari Eberhard Meijerin mukaan. Meijer (Meyer) muuttaa taloon ”virallisesti” vasta 1881 ja taloa nimitetään Puujalaksi jo 1847 alkavassa rippikirjassa.

    Tuohinoon tuli vuonna 1828 uusi isäntäpari Oulusta; Juho ja Reeta Marttila – Erveliusten, Greusien ja Masalinin jälkeen. 3

    Meijerin mukana ei siis lähteitten perusteella Puujalka -nimitys ole voinut tulla. Toki hänellä sellainenkin on voinut olla, josta ihmisten mieliin on jäänyt tarina Puujalasta.

    Uusi isäntä Juho on taipuvainen juopotteluun, sillä rippikirjat kertovat hänen kärsineen juopumusrangaistuksia jopa kolmesti. Oliko Juhon kävelytyyli puujalkamainen, vaiko oliko hänellä nimenomaan puujalka, josta nimitys tuli? Onko blogin seuraajilla tästä asiasta perinnetietoa enemmän ja osaisi kertoa allekirjoittaneelle lisää?

    Mikäli Tuohinon nykyset omistajat lukeva tätä blogia, ottaisin mielenkiinnolla kuvia ja talon historiaa heiltä vastaan.

    – Sari Karjalainen

    J.K. Masalinin veli Bengt, joka asui myös tilalla, mainitaan raajarikoksi (ofärdig).

  • Isoviha Laitasaaressa

    Julmana teurastajana tunnettu kasakkakenraali Tsekin sai itseltään venäjän keisarilta määräyksen Siikajoen pohjoispuolisten alueiden tuhoamisesta. Hailuodossa 21.9.1714 kaksisataa kasakkaa teurasti kirvein noin 800 yöuntaan nukkuvaa saarelaista ja sinne paennutta.

    Isonvihan lapsivangit

    Marraskuussa 1714 venäläiset ylittivät Siikajoen ja valtasivat Oulun Antinpäivänä 30.9.1714 tuhoten Oulun pitäjän kyliä. Pitäjästä vietiin satoja lapsia Savon kautta Viipuriin ja Pietariin. Useista taloista vietiin kaikki lapset. Laitasaaren Lumiaisessa kasakat yhyttivät Michael Toppeliuksen piilopirtissä lymyilleen vaimon ja poika Christoferin, vaimo pääsi pakenemaan, mutta poika otettiin orjaksi. Samoin siepattiin, näin kertoo perimätieto, läheisestä Keräsen (Kopsa) talosta tytär Briitta. Muhokselta kasakat jatkoivat matkaansa kohti Iitä, josta siepattiin mm. nimismiehen kolme poikaa.

    (lisää…)