Laitasaari

Laitasaari: tarinoita Koivikosta Oulunsuun rajalle ja Sanginjoelta Lanin Sosolle.

Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Ystävälle

    Kirstin opiskelutovereita ja ystäviä

    Sulle kertoilen
    tarun joutsenien…
    Nepä hämyssä
    öiden valoisien
    sovuin souteli
    virtoja Pohjan veen,
    soman vaalineet
    olivat poikueen.

    Ja sitten,
    kun syksyllä myrskyt soi,
    nämä joutsenet
    rinnan lensivät pois  –
    oli suunta suvea kohti.
    Mutta kiilasta yksi
    jäljelle jää…
    Heti armas
    rinnalle viilettää…
    Pian kiila
    jo kaukana hohti…

    Ja kun järvet
    kahlitsi talvi ja jää
    näki hiihtäjä
    hangella ihmeissään
    näyn oudon:
    valkeat joutsenet
    ikiuneensa
    ovat uinahtaneet.

    Joku kai oli
    emosen ampunut.
    ja kun maahan
    se oli suistunut,
    toinen kiiruhti
    kiilasta avukseen
    ikiajoiksi
    jääden vierelleen.

    – Salli Lund

  • Väänäsen vanhaemäntä muistelee – osa 2

    Väänäsen väkeä (1930)

    Pikkupiian pesti Väänäselle ja siitä miniäksi

    Väänäsen talon emäntä Anna Liisa Juhontytär (o.s. Määttä 1879-1955) oli ollut sairaalassa vatsahaavan vuoksi, jota oli hoidettu jäätyneellä kermalla. Kotiin päästyään hän ei saanut tarttua heti työhön, vain liikuskella ja levätä – ja kotona piti jatkaa hoitoa mannapuuroruokavaliolla. Emäntä tarvitsi siten itselleen apua ja haki vuonna 1935 tuolloin alle 15-vuotiaan Elman pikkupiiakseen Väänäselle. Pikkupiika passasi emäntää, keitti tälle monet kerrat pikkupadalla mannaryynipuuroa sekä kipparoi muita töitä sisällä ja ulkona.

    (lisää…)

  • Nipa Raumala – kullanhuuhtoja ja Lapin legenda

    Niilo (Nipa) Raumala

    Nipa eli Niilo Raumala syntyi Laitasaaressa 7.12.1922 ja kuoli 26.5.1983 Rovaniemellä pitkällisen sairauden väsyttämänä. Hänet on haudattu Inariin. Niilon kotitalo oli Tuohino no 71 Laitasaaressa ja hänen esipolviaan on asunut myös tiloilla Lusikka no 62 ja Halonen no 54. 1

    Kullanhuuhtojana hän aloitti viiden sotavuoden jälkeen vuonna 1945 Lemmenjoella, jossa jo häntä ennen oli hänen setänsä Aaro Raumala (s. 12.7.1908, k. 21.8.1986). Aaro oli myös Tuohinon talon poikia ja oli aloittanut kullanhuuhdonnan jo vuonna 1935. 2

    Rikastumaan Niilo ei löytämillään kultahipuilla päässyt – hänen sanotaan löytäneen yhteensä kolmekymmentä kiloa kultaa. Suurin kimpale minkä hän löysi, oli 103 grammaa. Niilon mökki oli nimeltään Pusku – sijaitsi Puskuojalla. Kuva Niilosta rännittämässä Puskuojalla vuonna 1953 löytyy täältä.

    (lisää…)

  • Aku pakinoi – Vihtorivaara (1925)

    Kaleva-lehti
    ”Vihtorivaara” uhkaa Suomessa kansakoululaitosta.

    Vahingollinen hyönteinen on ilmestynyt jyrsimään hentoja juuria tasavallan valistuksen vainiolla.  Se on ”vihtorivaara”, se kavala mato.

    Mikä on vihtorivaara? kyselee lukija, jos hän ei ole perehtynyt kansanopetusoloihin.

    (lisää…)

  • Tuohino no 71 historia

    Tuohinon vanhaemäntä Liisu ja vieraansa Tilda

    Sain Raimo Rannalta tietoja liittyen tilaan Tuohino no 71. Talohistoriikki oli tähän asti sivustolle viemistäni kaikkein selkein – onhan siellä asunut koko ajan samaa sukua. Täydensin Raimon antamia tietoja ja vierailin talon emännän Hellevi Määtän luona. Kaikki tilan vanhat valokuvat on hänellä – siinäpä vierähti tunti jos toinenkin niitä katsellessa ja menneitä muistellessa. Kiitokset Helleville!

    (lisää…)