Laitasaari

Laitasaari: tarinoita Koivikosta Oulunsuun rajalle ja Sanginjoelta Lanin Sosolle.

Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Laihiainen no 30 historia

    Kärrytie Kopsalta Lumiaiseen päin

    Kokon no 30 tila oli aiemmalta nimeltään Laihiainen, se muutettiin Kokoksi viimeistään vuonna 1905. Tilan historia ulottuu kuitenkin ainakin 1600-luvun loppupuolelle, sillä 1/2 manttaalin Laihiaisen perintötalo näyttäisi noin vuoden 1688 aikoihin jakautuneen kahdeksi 1/4 mtl tilaksi.

    1690-luvun lopun katovuosien aikana molempien talojen väki kuoli ja tilat joutuivat kruunulle. 1 Sitten vuoden 1700 talvikäräjille tuli Erkki Martinpoika Kokko ja kertoi haluavansa ottaa viljelykseensä Heikki Laihiaisen 1/4 mtl ja Matti Laihiaisen 1/4 mtl autiotilat Laitasaaressa, mikäli saisi ne yhdeksi tilaksi yhdistettynä kuten ne olivat olleet aikaisemminkin. Koska kukaan ei osannut kertoa mitään tilojen laadusta tai miksi ne aikoinaan oli erotettu, niin määrättiin arviomiehet tutkimaan tilan rakennukset, pellot, niityt jne. 2

    (lisää…)

  • Isäni, laivuri Matti Esanpoika Mäkelä

    Katkelma on poimittu Salli Lundin (o.s. Mäkelä) vuonna 1975 Neuvostoliitossa kirjoittamasta kirjasta Taipaleita – kaksi novellia. Ritva Leinosen lähettämien runojen myötä olemme tutustuneet Salliin ja hänen sujuvasti soljuvaan tekstiinsä. Myös allaolevassa on sanoja, joita ei enää suomenkielessä juuri käytetä – mikä tekee tekstistä vieläkin viehättävämpää. Sallin lapsuuden perhe asui Onterossa no 60.

    Onteron väkeä 1919

    Isäni oli havainnut aikoinaan maailman meriä purjelaivalla seilatessaan rohkeuden hyvin tärkeäksi ominaisuudeksi. Tositarpeen rajumyrskyssä Intian valtameren myllertäessä. Oudon Etelänristin vilkuttaessa. Elämän monivaiheisilla taipaleilla.

    Isä lepäsi jo töistään. Haudalle on äiti istuttanut orjantappuran. Villiruusun, joka kukkii kiihkeänä ja tuoksuu kesäisin.

    – Kyllä maassa maata saa, arveli isä, jos äiti tai joku muu epäili hänen olevan kovin väsynyt matkoilta palattuaan. Isä kiskoi jääpuikot tuuheasta parrastaan ja oli jälleen hyvällä tuulella, tavallisesti.

    (lisää…)

  • Sivuston laskuri ei toimi – mutta lukijamäärät päivittyvät

    Jostakin syystä laskuri on tyssännyt lukemaan 72.116. Jaana tutkii asiaa. GoogleAnalyticsin mukaan kävijöitä on sivustolla ollut tähän mennessä 72.612. Tietotekniikka on ihan mahtavaa – silloin kun se toimii!

  • Keräsen torpasta

    Vuonna 1980 purettiin Pohjois-Suomen viimeinen torppakontrahti Halolan tilan torpasta Muhoksella, kun Katri Keränen myi tilan Metsäntutkimuslaitokselle.

    Tämän torpan kontrahdin teki 4.4.1912 Heikki Heikinpoika Keränen (s. 5.3.1891 Muhos Suokylä, k. 24.4.1967) 1 Muhoksen Halolan tilan omistajien Maria ja Heikki Halosen kanssa sadaksi vuodeksi. 2 Halola kuului aikoinaan nk. Suur-Laitasaareen. Heikin vanhemmat olivat Heikki Aaponpoika Keränen (s. 18.12.1851 Muhosperä Keränen no 21, k. 9.12.1928) 3 ja Emilia Laurintytär Ähkynen (s. 23.4.1859 Muhosperä Karppila no 37, k. 16.10.1935) Emilian vanhemmat olivat Lauri Yrjönpoika Karjalainen eli Karppinen ja Ähkynen sekä 16.12.1853 vihitty Riitta Heikintytär Kaiponen. Asumuksena heillä oli Suokylässä pienoinen torppa.

    Heikki Aaponpoika oli kelloseppä eli uurmaakari. Hänellä oli kaksi veljeä Kustu, joka lähti Amerikkaan ja Aapo (s. 11.5.1859 Muhosperä Keränen no 21) jonka kanssa hän riitautui ja muutti Halolan tiluksille torppariksi. Ensimmäiset torpan asukkaat siis olivat Heikki ja Emilia. Asumus, jota kutsuttiin pikkupuoleksi, siirrettiin kotoa Suokylästä. Perimätiedon mukaan Heikin ja Emilian muutto olisi tapahtunut jo vuonna 1907 – siis 5 vuotta aiemmin kuin torppakontrahti virallisesti on tehty. Heidän poikansa Heikki sitten teki torppakontrahdin Halosten kanssa vuonna 1912. Rakennukset ovat noin vuosilta 1907–1924.

    (lisää…)

  • Isoisän olkihattu

    Juha Pirilä ja Isoisän olkihattu

    …ja muitakin Reino Helismaan ikivihreitä kappaleita kuulimme historian ensimmäisessä Laitasaaren kesätapahtumassa Juha Pirilän esittämänä. Vaikka taivas pikkuisen pilveili ja ripsautti kevyen kuuron, seurojentalolle oli saapunut yli 80 vierasta, jos lasketaan Laitasaaren Martatkin mukaan.

    Päivä sujui suunnitellun ohjelman mukaisesti ja väki tuntui viihtyvän. Yhtään vanhaa esinettä ei jäänyt tunnistamatta – jopa se kuuluisa nahkurin orsi! Tunnistuskisan voittajat saivat palkinnoksi Leskelän Kalevin hienoja puutöitä. Tihisen Eskosta leipastiin Laitasaaren nännikuminheiton mestari – kisa oli tiukka, parikin uusintakierrosta piti tasatulosten vuoksi tehdä. Laji sopii niin miehille kuin naisille – kaikenikäisille ja on todella viihdyttävä.

    (lisää…)